"En minäkään koskaan uskonut, että juuri he olisivat kuolemaan tuomitut. Tai että he itse haluaisivat päättää elämänsä. En olisi voinut uskoa sitä kenestäkään heistä, sillä he peittivät oman tuskansa hyvin. Nauroivat, hymyilivät, saivat muut iloisiksi, pärjäsivät koulussa, mistä olisin voinut arvata, että jokainen heistä päättäisi elämänsä viimeisen vuoden aikana."
Peruskoulun viimeinen luokka on käsillä, mutta se osoittautuu vain surulliseksi tragediaksi. Luokassa oli 19 oppilasta, joita jäi vain 15 oppilasta selviää koulun loppuun saakka. Se on kovapaikka oppilaille.
Maria kertoo oman näkemyksensä asiasta.
Ne hetket, joita kukaan ei ollut todistamassa.
Ulkona saattoi paistaa aurinko tai sataa kaatamalla, mutta verhot oli vedetty ikkunan eteen.
Ja maailma pyöri omanaan siellä, kenenkään huomaamatta.
Verhojen takana.
- - - - - - - -
* ˢᵖⁱⁿᵒᶠᶠ ᵏⁱʳʲᵃˡˡᵉ ˢᵘˡᵒⁱⁿᵉⁿ ˢᵃⁱʳᵃᵘˢ
Kaikki se, mitä muiden huomaamatta on vaan mahdollista käydä.
Ja vähän lisää.