Life is...

Kerran aamulla äitini oli jossain muualla kun kotona "asioilla" ja laittoi viestin "sinun ei tarvitse mennä tänään kouluun" mun reaktio oli et: HÄH?! Mut miks ?! Sit olin et okei ootan et äiti tulee kotiin. Oli kulunut jo kolme tuntia ja laitoin äidille viestin: missä olet? Ei kestänyt kuin vähintään kaksi sekunttia ja äiti laittaa: kohta kotona. Sitten kuului ääni kun ovi aukesi. (Oli kulunut puolituntia).mikä kesti? Kysyin mutta näin vain äidin surulliset kasvot. Kysyin mikä on äiti, onko jotain sattunut? Äiti ei heti vastannut. Sitten hän sanoi: t... ä... p... l... ä... sitten katsoin koiramme kanto koppaan ja siellä ei ollut mitään. Juoksin niin lujaa huoneeseeni kun pääsin. Itkin polviani vasten. Ainoa ystäväni, pieni rakas koirani oli poissa. Nyt ymmärsin miksi minun ei tarvinnut mennä kouluun. Sitten äiti tuli huoneeseen ja totesi: Milly, tiedän että se oli meille kaikille tärkeä mutta sinun täytyy muutenkin saada oikeita ystäviä ja täplähän oli kyllä loistava koira...