Tyttö

Aavan käsi hikosi ja hän toivoi, ettei sen käden omistaja, jota hänen kätensä puristi, huomannut sitä. Hän tärisytti jalkaansa, sillä kun hän oli hermostunut, ei hän voinut olla liikkumatta. Yhtäkkiä Aava tunsi käden poskellaan ja täyteläiset huulet painautuneina hänen omiaan vasten. Eikä hän voinut ajatella muuta kuin Petriä, joka odottaisi heidän pienessä yksiössään. Odottaisi häntä ja menisi nukkumaan pettyneenä kun hän ei tulisikaan takaisin.