"Taidan olla rakastunut kadonneeseen poikaan." H.S
Olen varma, että tiedätte sadun nimeltä Peter Pan, tarinan pojasta, joka ei koskaan tahtonut kasvaa isoksi.
Hän asui tunnetusti muiden kadonneiten nuorten kanssa Mikä-mikä-maassa.
Se tarina löytyi melkein jokaisen lapsen kirjahyllystä.
Ja ihan syystäkin.
Kukapa ei haluaisi olla ikuisesti lapsi, huoleton ja elämäniloinen?
Niin.
Samaan aikaan toisaalla tämän taianomaisen paikan ollessa läsnä, oli nuori mies, Harry Styles
perheensä kanssa muuttanut Lontoon keskustaan.
Sateiden kaupunkiin.
Harry rakasti rustata runoja ja pientä pikkusiskoaan, Gemmaa.
Harryn tärkeimmät piirteet olivat villit, kiharat hiukset, vihreät silmät ja hymykuopat.
Hän oli oppinut elämään niiden kanssa.
Kaikki tuntui hänestä aluksi ihan hyvältä uudessa kodissa, kun oli uudet maisemat ja paikat, joihin tottua. Kuin aloittaisi taas tyhjältä, valkoiselta paperilta.
Mikään ei tuntunut liian ylitsepääsemättömältä, paitsi.....
Rakkaus.
Hän kaipasi todella vierelleen jonkun, joka välittäisi.
Mutta Harry uskoi huomiseen.
Hän uskoi, että joskus vielä tapaisi sen ainoan ja oikean, mutta ei ollut varma milloin.
Joten Harry odotti.
Korttelien päässä sijaitsi myös lastenkoti. Siellä ei ollut yhtä mukavia tai kodikkaita oloja kuin Harryn ja tämän perheen omakotitalossa.
Lastenkodissa asusteli muiden masentuneiden lasten lisäksi yksi sinisilmäinen, ruskeahiuksinen poika.
Louis Tomlinson oli hänen nimensä.
Hänet oli löydetty kauan aikaa sitten yksin, ilma vanhempia, ilman ketään, joka olisi huolehtinut tästä.
Louis oli surullisesti ainoa perheestään.
Valonsäteet eivät oikein riittäneet tämän päiviin.
Kuitenkin, jollakin tapaa Peter Panin olemassa olo vaikutti näihin kahteen erilaiseen poikaan.
He löysivät onnensa vain hieman eri tavalla.
Valmis✅
Oleksi=Olli ja Aleksi
Kaikki menee hyvin. Musiikin teko sujuu ja on ihana tyttöystäväkin. Mutta mitä sitten, kun alkaa tuntea outoa vetoa omaa bändikaveria kohtaan?
Vuosisadan rakkaustarina vai tragedia?