Kokoelma tekstiä, sanoja joita ei uskallettu sanoa ääneen. Ei kuiskattu hiljaisuuteen tai huudettu tuuleen. Vuodettiin paperille ja suljettiin suu. Särkyneen sielun palasia, muunnettuna joksikin vähemmän rumaksi, kuin mitä todellisuus on. -A

Melankolisia runoja suoraan sydämestä.

kiinnostaako tutkia sekavaa päiväkirjaa? kiinnostaako kurkata mun pään sisälle? kiinnostaako tuhannesti ajatellut ajatukset ja ehkä vähän uniikimmatkin? kiinnostaako kuunnella sitä reipasta tyttöä, joka kuitenkin eli kaksoiselämää mielessään? kiinnostaako sukeltaa syvemmälle mun mieleen kuin kukaan muu koskaan ennen? jos joo, niin siitä vaan <3

Runoja surusta, ilosta ja jostain siitä väliltä Ei kannata lukee<3 Tai no voit sä jos sua oikeesti kiinnostaa :)

This is a work of poetry about broken hearts, depression, and love. These are the words my heart cried out by my lips never spoke. Some of these poems can be triggering.

Tähdet tuikkii mutta myös räjähtelee. Niin tekee mun ajatuksetki. Kirjotan tänne mun ajatuksista samalla opetellen kirjottamaan runoja. En tiiä kannattaako lukea, osa runoist varmaan aika rankkaa tavaraa :/

Runokokoelma joka sisältää muun muassa runoja maailmasta, avaruudesta, ilosta, rakkaudesta, pelosta, surusta, puista, tähdistä, pimeydestä ja merestä. -Osa ennen tän runokirjan julkaisua ilmestyneistä runoista on näkyvillä myös novellikokoelmassani Palaneen kirjan sirpaleet, älkää siis hämmentykö jos joku vaikuttaa tutulta! -Aloitettu 11.12.23 Kansi: tausta: Pinterest, kuva tehty Canvalla

Runokokoelma omista, henkilökohtaisista, ihanan riipaisevista tunteistani, kun vatsassani lepattaa perhosia ja hymy pyrkii väkisin kasvoilleni, vaikka silmiesi kohtaaminen pelottaa. Kokoelma tunteistani, joista en kerro kaikkea edes parhaimmille ystävilleni heidän kyllästymisensä pelossa tahtoen kuitenkin kertoa kaiken. Typerän pöljän ihastumisen poltteen synnyttämä hölmö tarina toiveista ja haaveista, mutta silti aidosta tunteesta kaikkine puolineen. Rakkauskirje rakkaalleni - sinulle, joka et sitä tiedä.

Runoja. Runoja yksinäisyydestä, runoja lapsuudesta, runoja ihmisistä, runoja ahdistuksesta, runoja omasta itsestä. Melankoliaa surua iloa naurua itkua eroja rakkautta. Kadotan itseni, uudelleen ja uudelleen. Pari kertaa päivässä, ja kerron siitä muille.

Mun demonit saavat voimansa hiljaisuudesta, ja nyt sen painostavan hiljaisuuden massa alkaa olla jo V A L T A V A *** Siispä en ole vieläkään hiljaa. Tämä on toinen runokokoelmani, joka jatkaa samaa teemaa kuin edellinen; runot ovat edelleen pääasiassa melko melankolisia ja kipuilevia, sillä ne kertovat ihmissuhteista ja niihin liittyvistä ongelmista, hajonneista ystävyyssuhteista, rakkauden hankaluudesta, henkisestä kivusta, monimutkaisista tunteista sekä kaikista niistä mustanpuhuvista ajatuksista, joista kirjoittaminen auttaa käsittelemään niitä. Puran runojen kautta erityisesti negatiivisia fiiliksiäni (koska jostain syystä runous sopii siihen parhaiten) ja käsittelen ikäviä asioita, joka kyllä näkyy niissä!