Piilossa Todellisuudelta

Prologi
Katselin itseäni kultakoristein kirjaillusta peilistä. Kotiapulaisemme Franzika kietoi samettisen tummanpunaisen mekon hoikalle vartalolleni ilmeillessäni itselleni peilistä.
"Harjoittele mielummin hammashymyäsi", Fransika naurahti ja palasi taas työnsä kimppuun.
Hän käski minun istuutua, jotta saisi liukkaat luonnonkiharani pysymään vaalean nutturaverkon sisällä.
Isällä oli äidin mukaan kuulema tärkeä illallinen, johon meidänkin täytyisi osallistua.
"Isäsi tahtoo esitellä ylpeydenaiheensa", Fransika sanoi, kuin olisi lukenut ajatukseni.
Nousin ylös ja pyörähdin hitaasti.
Mekon monet kerrokset laineilivat pyöriessäni. Äiti astui samassa sisään.
"Berit, näytät upealta!' hän huokaisi ja suukotti poskiani.
"Kiitä Franzikaa", sanoin ja hymyilin kohti kiusallistuneen kotiapulaisen kasvoja.
"No, Loyce ja Derek ovat valmiina alakerrassa, menisitkö sinne?" äiti kysyi osoittaessaan ovea.
Nostin hieman hameen helmaa astellessani tummanpuisia kiiltäviä portaita alas.