Gone, Again.

"Muistoni kuolevat ajan myötä ja niiden mukana myös yhteiset muistomme. Tuletko unohtamaan minut? Toivon niin. Älä sure kun olen poissa. Muista minut, älä unohda, mutta ole onnellinen äläkä anna meidän muistomme häiritä. Elä! Minun on mentävä. Hyvästi, rakkauteni, Magnus. Rakastan sinua." melkein kuiskasin Magnukselle kyyneleet silmissä ja niin lähdin pois, kauas pois hänen luotaan uuteen seikkailuun. Olin muuttamassa, taas. Tällä kertaa kauemmaksi, Ranskaan.
[...]
Kuinka monta kertaa lähteminen rakastamieni ihmisten luota vielä toistuisi?

Ester on erilainen kuin muut. Hän vaihtaa asuinpaikkaansa joka vuosi isänsä kanssa. Esterillä on taipumus ehtiä rakastumaan joka vuosi eri poikaan. Hänen lahjansa kun onkin rakastaminen.
Tällä kertaa hän muuttaa kauemmas, Ranskan rivieralle, Antibesiin.
Hän on turhautunut lähtemiseen eikä pysty heti kotiutumaan uuteen kotiinsa. Hänen ajatuksensa ovat koko ajan muualla kun hän miettii Magnusta, poikaa jonka hän joutui jättämään.
Esterin seikkailu alkaa kun hän saa kirjeen sekä ruusun kera salaiselta ihailijalta, mistä Ester joutuu aikamoiseen pulaan ja väärinkäsitykseen.
Löytääkö hän tänä vuotena ketään ketä rakastaa? Mitä käy mysteeriselle kirjeenlähettäjälle ja pystyykö Esteri unohtamaan Magnuksen niinkuin hän on tehnyt joka vuosi? Jatkaako hän muuttoa ja muuttaa vuoden päästä taas muualle?