Jalkapalloleiri

Jalkapalloleiri

  • WpView
    Reads 10,567
  • WpVote
    Votes 611
  • WpPart
    Parts 33
WpMetadataReadComplete Sat, Nov 18, 2017
17-vuotias tyttö jolla on ruskeat silmät ja ruskeat pitkät suorat hiukset nimeltään Zoe asuu Sevillassa Espanjassa. Zoen tämän hetkiset vamhemmat eivät ole hänen oikeat vanhemmat. Zoe hylättiin kun hän oli 15. Hänellä on vain puolikas kuva hänen perheestään. Zoe rakasti todella paljon hänen sisaruksiaan jotka asuvat nytten suomessa. Zoe rakastaa myös jalkapalloa ja on harrastanut sitä aina. Joukkueessa on hänen lisäkseen vain 5 tyttöä, mutta Zoe ei tykkää heistä lainkaan sille he kiusaavat Zoea. Loput hänen joukkueestaan ovat siis poikia. Zoe pelaa keskihyökkääjänä. Hänen joukkueensa on todella hyvä joukkue. Zoe pääsee jalkapallo leirille jossa pelaa vain todella hyviä pelaajia. Pelaajat valitaan 5 päivän turnauksella. Leiriä valmentaa mm. Ronaldo, Özil, Neuer ja monia muita hyviä pelaajia. Zoe rakastuu yhteen poikaan leirillä ja saa tietää erään jutun jota ei olisi koskaan uskonut. Mitä tapahtuu kun Zoen perässä on mustiin vaatteisiin pukeutuneita miehiä? /// Oon kirjottanut tän tarinan tosi kauan aikaan sitten, kun olin paljon nuorempi, joten tää tarina on vähän huonosti kirjotettu. Jalkapalloleiri 2 on jo ehkä vähän parempi ja siitä tulee paljon pidempi kuin tästä😅
All Rights Reserved
#182
rakkaus
WpChevronRight
Join the largest storytelling communityGet personalized story recommendations, save your favourites to your library, and comment and vote to grow your community.
Illustration

You may also like

  • Aina ja Ikuisesti
  • Cardiff
  • Anything for you
  • Ootko mun nyt vai huomenna?
  • Restart my life//IN FINNISH
  • Teit meistä kauniin!
  • Rakkausteoreema
  • Kolmen Kuun Valtakunta
  • kiss my sins away
  • Saastaista vettä sataa

Aina ja Ikuisesti on jatko-osa Kolmen Kuun Valtakunta tarinalle. Tätä kirjaa ei voi lukea ilman, että on lukenut ensimmäisen osan! ~Minä pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin kiveä, joka nökötti muiden kivien vierellä. Se oli niin lopullista, niin surullista. Hän oli maan povessa, mullan alla. Hänen hento kehonsa oli maatunut jo muodottomaksi. Madot olivat syöneet hänen kuulaan ihonsa, hänen kauniit tummat silmänsä, hänen pehmeät hiuksensa. Häntä ei enää ollut, hän oli poissa, lopullisesti. Se oli minun vikani, minä tiesin sen. Olin tajunnut virheeni, olin ymmärtänyt kuinka paljon menetin, kun tuomitsin hänet. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni, minä pysähdyin hetkeksi ja pyyhin kyyneleet takkini pehmeään kankaaseen. Laskin katseeni hitaasti hautakiveen. Se oli kaunis, kauniimpi kuin muut. Sen päälle oli veistetty pieni tytön hahmo, jolla oli kädessään kukkakimppu. Hautakiven sileään pintaan oli kaiverrettu teksti joka sai sydämeni itkemään: Eleanora Nordlund, syntynyt rakastettuna, kuollut hylättynä. ~ Ellen julma kohtalo saa Kolmen Kuun Valtakunnan horjumaan. Gabrielista tulee oman katkeruutensa orja, joka purkaa surunsa kansalaisiinsa. Kukaan ei välty kuolemantuomiolta hallitsijan edessä, joka ei erota oikeaa väärästä. Itseinhon vallassa Gabriel yrittää etsiä keinoa palauttaa kaikki ennalleen ja uusi ajojahti alkaa, kun hän yrittää etsiä ajankääntäjän käsiinsä. Mutta pystyykö Gabriel korjaamaan elämänsä pahimman virheen, vai tuhoaako hän itsensä lopullisesti?

More details
WpActionLinkContent Guidelines