Story cover for Memory by Ovalia
Memory
  • WpView
    Reads 33
  • WpVote
    Votes 2
  • WpPart
    Parts 5
  • WpView
    Reads 33
  • WpVote
    Votes 2
  • WpPart
    Parts 5
Ongoing, First published Nov 27, 2016
~ Fantasia-aiheinen tarina ~
Kannattaa käydä katsomassa, mistä sen tietää, tykkääkö siitä vai ei?

© Ethän kopioi! ©
All Rights Reserved
Sign up to add Memory to your library and receive updates
or
#134story
Content Guidelines
You may also like
Perillisen kirous by Ruskansusi
57 parts Complete
Kulkija 1 "Koko elämäni olen tiennyt, että minä kuolen ja siskoni elää" Veri valui pitkin käsivarttani. Syvä viilto puski lisää ja lisää verta vaalealle paidalle. Hiha oli revennyt ja tihkui jo punaista. Täristen peräännyin puuta vasten. Adrenaliinin tuoma rohkeus oli tiessään ja jätti jälkeensä vain kauhua. Pyyhin kasvoni verettömään hihaani. Nyt siinäkin oli verta. Paitsi ettei se ollut minun vertani. Mel pudotti miekan. Jotenkin metallinen kalahdus olisi ollut lohduttavampi kuin se raskas tömähdys, joka kuului, kun terä putosi pehmeälle metsämaalle. Kalahdus olisi ollut tuttu ääni harjoituskentältä. Nyt ääni vain korosti sitä, kuinka hukassa me olimme. Olisin voinut sulkea silmäni ja kuvitella, että Carim nousisi maasta ja astelisi luokseni kehumaan taitojani, kuten yleensä. Sen sijaan vain katsoin kuollutta sotilasta ja olin sentään iloinen siitä, ettei se ollut Carim. Tosin eihän sillä enää ollut väliä. Metsä oli hiljentynyt. Ehkä se tiesi kuoleman astuneen mailleen. Ehkä kaikki elävä oli paennut, kun taistelu täällä oli alkanut. Suljin silmäni. En katsonut tapettua miestä. En katsonut hänen kuolleita, tyhjiä silmiään tai revennyttä sotilasasuaan. Minä vain hengitin, kunnes uskalsin astua kauemmas puusta omille jaloilleni ja katsoa siskoani. Hän oli sotkeutunut mutaan ja silmät punersivat kyynelistä. Katseemme kohtasivat. Emme rientäneet halaamaan toisiamme ja itkeneet yhdessä. Ei sellaisessa olisi ollut järkeä. Ei se pelastaisi meitä eikä korjaisi sitä sidettä, joka oli rikottu väliltämme jo vuosia sitten. Sen sijaan me vain katsoimme toisiamme ymmärtäen hiljalleen yhden asian: Me olimme elossa. Kirjoitettu: 5.9.2023-21.12.2025 Julkaistu: 10.11.2023 - 30.12.2025
IV Legendaa XVIII Kapinallista by seljapensas
25 parts Ongoing
Neulastassu on tavallinen Varjoklaanin oppilas, jolla on suuria unelmia. Mutta kaikki ei kuitenkaan aina mene niinkuin pitäisi. Maailma tuntuu kääntäneen selkänsä hänelle, kun tämä kuvittelee jotenkin tulleensa hulluksi alkaessaan kuulemaan ääniä päänsä sisällä koulutuksensa viimeisinä kuina. Jotain outoa on todellakin tekeillä, tämä ei todellakaan ole normaalia. Kummastuneena Neulastassu yrittää selvittää ongelmaansa, tuloksetta. Kukaan ei kuuntele, kaikki vain tuhahtelevat, kunnes eräs pötypuheista tunnettu klaaninvanhin esittää teoriansa hänelle. Naaras saa soturiksi tultuaan kovan tehtävän harteilleen, mutta oliko kaikki sittenkään sen toteuttamisen arvoista? Samoihin aikoihin eräällä Tuuliklaanin pennulla, Sammakkopennulla ilmenee samanlaisia ongelmia. Hän kuitenkin luulee kaiken olevan vain normaalia, joten ei jaksa välittää, kunnes on liian myöhäistä. Hän huomaa kehonsa liikkuvan ilman hänen käskyjään ja puhuvansa hulluja, vaikkei itse tee sitä. Hän ei voi tehdä asialle enää mitään, peli oli jo alusta asti hänen osaltaan menetetty. || Kirja ei suoranaisesti ole jatkoa kirjalle "Emoton Pentu", mutta aikajärjestyksessä tämä kirja on kuitenkin sen jälkeen. Tässä käsitellään samoja hahmoja, ja saattaa sisältää juonipaljastuksia aiemmasta kirjasta. || •Soturikissat fanfic• Kirja perustuu Erin Hunterin kirjoittamaan kirjasarjaan Soturikissat. Hahmot, kartta ja juoni ovat kuitenkin itsekeksimiäni, joten ei kopiontia kiitos! :) Aloitettu: 22.08.2020 Tauotettu: 26.09.2021 Lopetettu: --.--.---- • Best rankings: #1 soturikissat #1 sk #1 warriorcats #1 kissat #1 cats #7 fantasy #9 fantasia • //Kiitos @_lottaas avusta kannen inspiraation löytämisessä, myös kaikki muut kekkä on auttanut nimissä, ne käyttäjät on kyseisten lukujen kommenteissa :3\\
You may also like
Slide 1 of 10
Perillisen kirous cover
Crazy Love // Tylypahka cover
The death bell ( Completed ) cover
Y/n and Draco (suomi)  cover
Pako cover
Fred and y/n Potter(Suomi) cover
Henkien kipu ( Finnish ) cover
Puolijumala nimeltä Kaisla cover
IV Legendaa XVIII Kapinallista cover
Vihattu cover

Perillisen kirous

57 parts Complete

Kulkija 1 "Koko elämäni olen tiennyt, että minä kuolen ja siskoni elää" Veri valui pitkin käsivarttani. Syvä viilto puski lisää ja lisää verta vaalealle paidalle. Hiha oli revennyt ja tihkui jo punaista. Täristen peräännyin puuta vasten. Adrenaliinin tuoma rohkeus oli tiessään ja jätti jälkeensä vain kauhua. Pyyhin kasvoni verettömään hihaani. Nyt siinäkin oli verta. Paitsi ettei se ollut minun vertani. Mel pudotti miekan. Jotenkin metallinen kalahdus olisi ollut lohduttavampi kuin se raskas tömähdys, joka kuului, kun terä putosi pehmeälle metsämaalle. Kalahdus olisi ollut tuttu ääni harjoituskentältä. Nyt ääni vain korosti sitä, kuinka hukassa me olimme. Olisin voinut sulkea silmäni ja kuvitella, että Carim nousisi maasta ja astelisi luokseni kehumaan taitojani, kuten yleensä. Sen sijaan vain katsoin kuollutta sotilasta ja olin sentään iloinen siitä, ettei se ollut Carim. Tosin eihän sillä enää ollut väliä. Metsä oli hiljentynyt. Ehkä se tiesi kuoleman astuneen mailleen. Ehkä kaikki elävä oli paennut, kun taistelu täällä oli alkanut. Suljin silmäni. En katsonut tapettua miestä. En katsonut hänen kuolleita, tyhjiä silmiään tai revennyttä sotilasasuaan. Minä vain hengitin, kunnes uskalsin astua kauemmas puusta omille jaloilleni ja katsoa siskoani. Hän oli sotkeutunut mutaan ja silmät punersivat kyynelistä. Katseemme kohtasivat. Emme rientäneet halaamaan toisiamme ja itkeneet yhdessä. Ei sellaisessa olisi ollut järkeä. Ei se pelastaisi meitä eikä korjaisi sitä sidettä, joka oli rikottu väliltämme jo vuosia sitten. Sen sijaan me vain katsoimme toisiamme ymmärtäen hiljalleen yhden asian: Me olimme elossa. Kirjoitettu: 5.9.2023-21.12.2025 Julkaistu: 10.11.2023 - 30.12.2025