Yö on 16-vuotias haltiatyttö, joka on aina ollut kuin varjo: Vain puoliksi olemassa, vain puoliksi elossa. Jopa hänen siskonsa on sitä mieltä. Kerrankin hänet huomataan, mutta täysin väärällä hetkellä. Hänet siepataan vihollisklaaniin, Kuurametsiin. Siellä hänet sidotaan punaisen magian seppeleeseen vasten hänen omaa tahtoaan. Eikä asiaa helpota se, ettei hänen oma klaaninsa, Yötähdet, edes muista häntä. Vain sisko ja tämän tyttöystävä muistavat hänet. Connor on 15-vuotias haltiapoika, joka on vankina Kuurametsissä. Klaanissa, joka vihaa häntä syvästi. Hän haluaa päästä pois, vapauteen, ja löytää etsimänsä. Hän ei kuitenkaan tiedä, mitä on etsimässä. Ainut asia jonka hän etsimästään asiasta tietää, on se, että tuo asia muistuttaa yötaivaalla hohtavaa hopeista kuunsirppiä. Siinä on jotain tuttua, mitä hän ikävöi. Mitä tapahtuu, kun kahden haltian tiet kohtaavat? Mitkä heidän kohtalonsa ovat? Kuka on Tähtimerkitty Turmio? Miksi verikirouksen uhrit harvoin tietävät olevansa kirottuja ja miksi kaksi viatonta haltialasta on kirottu? Tervetuloa veren, seikkailujen ja tikarien haltiamannuille! Onnea matkaan! Sisältövaroitus! Sisältää kuvauksia eri väkivallan muodoista ja kuolemista. Jos olet herkkä, pidä varasi! Tarina on saanut vaikutteita kirjoista, joita olen lukenut. En ainakaan tarkoituksella ole matkinut muita kirjoja mm. juonessa, mutta yhtäläisyyksiä varmasti löytyy. Kirjan haltioiden elämäntapa on saanut vahvoja vaikutteita Erin Hunterin Soturikissoista.
More details