(Tämä tarina liittyy ns. soturikissoihin, vanhaan hylättyyn novelliini ja roolipeleihin.)ps:Laitan esinäytöksen tänne 8)~
Taivas täyttyi mustista pilvistä ja alkoi ukkostamaan. Kuului kauhun huutoja, raivon karjaisuja, sähinää ja ulvahduksia. Pian kaikkien äänien keskellä kuului käheä huuto "Kuoloklaani perääntykää!". Monet kissat tömistelivät pois paikalta nopean ripakasti. Paikka paljastui tarinamme pääklaanin Viimaklaanin leiriksi. Valkoinen vilahdus hypähti jonkun ruskean mytyn luokse huudahtaen jotain, mutta siitä ei saanut oikein selvää. Ruskea mytty paljastui kuolleeksi naaraaksi ja tuon edessä oli kaksi kissanpentua, mutta pikkuiset olivat onnekseen elossa. Valkoinen kissa kyyristyi hetkeksi pentujen tasolle nuoleskellen noiden otsia puhtaiksi, mutta piakoin kolli nosti päänsä ylös ja karjahti kivun, surun- ja vihan sekoittamana "Kuoloklaani saatte maksaa tästä hengelänne!"
"Arvaa mistä minä tykkään?"
"No?" Annie aukaisi silmänsä.
"Sinusta", poika sanoi lopettaen soutamisen ja ottaen häntä kädestä.
Murheiden painaessa liikaa harteita prinsessa Annie päättää kadota linnasta. Mutta kuinka karkumatka kruununprinsessana onnistuu? Löytääkö Annie onneaan linnan ulkopuolelta?
Luvassa suloinen tarina josta löytyy niin ystävyyttä, romantiikkaa kuin suhdesotkujakin.