Kielletty rakkaus {Fin}

1.

Alice~

Katseeni kiertää itseni mittaisen tytön hiuksissa, jotka pienessä tuulen vireessä heilahtavat toisen olan taakse. Annan pienen hymyn nousta kasvoilleni. Käännän varovasti katseeni kohti Ninan säihkyviä silmiä, jossa näen kauniin kirkkaan loisteen. "Älä kato mua noin", kuuluu valitus toisen suusta, jonka kädet rentoutuivat viltillä, minkä päällä istuimme. Tämä tuntui sadulle, mikä on parhain minkä olen kuullut. Hymähdän kuitenkin vain hiljaa toisen sanoille ja kellahdan makaan viltille. Nostan katseeni taivaaseen, sillä olimme piknikillä pienen mäen huipulla. Suljen silmäni hetkeksi siirrän käteni pääni alle. "Nina, tota meiän pitäs keskustella hetki", mutisen hiljaa, sillä minulla oli toiselle todella tärkeää asiaa, mikä on painanut jo pitkään mieltäni.
"Meillä on kaikki aika maailmassa sano vain mikä se on", saan rennon ja hilpeän vastauksen toiselta. Huokauksen saattelemana punnerran itseni takaisin istumaan. "Musta tuntuu, että mä tota tykkään yhestä tyypistä", sanon hiljaa, sillä en uskaltanut myöntää, että tykkäsin hänestä. Hän on niin täydellinen sinisten hiustensa ja kauniiden kasvonpiirteidensä kanssa, onhan hänellä myös ihana keho ja luonne. Hymyilen hieman toista ajatellessa, sillä se vain toi hymyn huulille. Onkohan se normaalia? Ajatuksen kuitenkin kaikkoavat päästäni, kun toinen sanoo, että minun pitäisi sanoa se tälle henkilölle suoraan. Nielaisen raskaasti ja vedän syvään henkeä.

Hengen veto oli pitkä ja tuskallinen, kun se vihdoin loppui vien katseeni takaisin toiseen ja luon tälle hymyn. Nyökkään nopeasti ja väläytän samalla hampaani toiselle. Nappaan pienestä laatikosta viltiltä mansikan ja laitan, siitä palan suuhuni sulkien silmäni ja nauttien lintujen viserryksestä, jotka kuuluvat metsästä, jonka vieressä oleskelimme. Oli rauhallista tykkäsin todella paljon olla rauhassa. En jaksanut kaupunkia missä asuimme, sillä siellä oli kokoajan jotain. En jaksanut myöskään enää piilotella, sitä kuka olin, vaikka minut voitaisiin tuomita kuolemaan, koska tykkäsin saman sukupuolen edustajista. En tiedä mistä se tuli. Kun toinen tyttö oli käynyt makaamaan selälleen ja katseli taivasta samalla piirtäen pilvien ääriviivoja sormillaan ilmaan. Niin laskeuduin toisen eteen ja vien käteni tämän poskille. Nopeasti hänen ilmeensä muuttui yllättyneeksi ja hän säpsähti hieman. Hymyilin hieman ja lasken otsani hänen otsaansa vasten. "Alice mitä sä teet?" kuului hiljainen ääni, joka vaikutti kuitenkin ystävälliselle ja lempeälle. En vastannut vaan painan nopeasti huuleni Ninan huulia vasten ja suljen silmäni. Ajatukset pyörivät missä sattuu. En uskaltanut liikkua, tai siis en pystynyt liikkumaan. En myöskään halunnut liikkua, mutta jos joku näkisi, siitä ei seuraisi mitään hyvää, sen minä tiesin.

Irtauduttuani toisesta laskin katseeni syliini ja vedin polveni aivan kiinni itseeni, samalla sulkien silmäni häpeästä. En ollut varma mikä minuun oli mennyt, mutta tässä sitä nyt oltiin. "Anteeksi", oli ainut mitä sain sanottua toiselle. Hän oli vain hiljaa, sillä en vastausta saanut. Huomaan hiljattain, kuinka kehoni alkaa tärisemään ja minua alkoi pelottamaan, mitä seuraavaksi kävisi. Päätin nousta seisomaan ja katsahtaa tyttöä vielä kerran, joka näytti yhtä järkyttyneeltä, kuin minäkin. "Mä tykkään susta...", mumahdan hiljaa ja käännän selkäni poistuakseni paikalta. "Odota...", Nina sanoo, ennen, kuin ehdin ottaa askelta eteenpäin. "Mä saatan tykkää susta myös", hän jatkaa. Nuo sanat sai sydämmeni pumppaamaan todella nopeasti. Nielaisen jälleen ja käännyn toista kohti. Luon hänelle nopean hymyn, jonka jälkeen lähden todella nopeaan juoksuun. En tiennyt mitä ajatella, mutta sen tiesin, että tämä ei tulisi päättymään hyvin. Olin samalla iloinen ja samalla pelokas. En ollut koskaan tuntenut samoin, en kyllä ihmettele mistä se saattaisi johtua.

Kotiin päästyäni ryntään suorinta tietä yläkertaan ja siellä huoneeseeni. Vilkaisen ympärilleni, jonka jälkeen alan sotkuisen huoneeni läpi kulkemaan kohti sänkyäni. Minua harmitti, koska olin jättänyt kaiken toiselle siivottavaksi, mutta en voinut jäädä piknik paikalle juuri nyt. Taisin todella pitää hänestä. Sängylleni päästyäni käyn siihen maaten ja suljen silmäni kaikessa rauhassa, kunnes kuulen huoneeni ovelta koputusta. "Niin!" hihkaisen, sekä nousen istumaan sänkyni reunalle. Ovi avautui ja huoneeseni asteli veljeni todella oudoksuva katse kasvoillaan. "Miten meni Ninan kanssa?" hän kuitenkin uskaltautuu kysymään hetken hiljaisuuden jälkeen...

///////////////////////////////////////////
Kiitus, kun jaksoitte lukee koitan laittaa toista osaa heti, kun muistan tai jaksan