Hermione Granger on täysin valmis joulutanssiaisiin: hänellä on salskea deitti, lumoava juhlakaapu ja vihdoinkin lyhyet etuhampaat ylenpalttista hymyilyä varten. Kaikki näyttääkin sujuvan alkuun hyvin, kunnes teelusikan tunneskaalan omaava Ron Weasl...
When we love, we always strive to become better than we are. When we strive to become better than we are, everything around us becomes better too.
- Paulo Coelho, ❝The Alchemist❞
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
♕
Perkeleen Ronald Weasley, Hermione ajatteli rynnistäessään ulos Rohkelikko-tuvan oleskeluhuoneesta, jossa hän oli juuri käynyt tulisen riidan Ronin kanssa.
Lihavan leidin ja hänen Violet-nimisen ystävänsä koristaman muotokuva-aukon lävitse ulos päästyään Hermione teki tiensä kohti koulurakennuksen tyrmää. Tyrmässä pidettiin taikajuomatunnit kaikkien muiden tupien, paitsi Luihuisen, vihaaman professori Kalkaroksen toimesta. Hermione tiesi, että oli olemassa pieni mahdollisuus Kalkaroksen olemassaolosta koleassa taikajuomatuntien luokassa näinkin myöhäiseen aikaan, muttei hän juuri nyt jaksanut välittää siitä. Häntä ei kiinnostanut, vaikka Rohkelikko tulisi menettäneeksi satakin pistettä hänen yöllisestä seikkailustaan, mikäli hän sattuisi päätymään koukkunenäisen juomamestarin kynsiin.
Hermione oli aina ollut kaikin puolin mallioppilas: hän oli aina noudattanut kaikkia taikakoulunsa sääntöjä, lukuun ottamatta muutamaa poikkeustilannetta, jolloin hän oli toiminut Harryn apuna taistelussa Häntä-joka-jääköön-nimeämättä vastaan. Hermionen mielestä siis olisi kohtuutonta, jos hän kerran elämässään päättäisi vain olla välittämättä toimiensa seurauksista ja joutuisi maksamaan siitä kaksinkertaisen hinnan.
Jos joku päätyisi toiminnastaan maksamaan, tulisi sen olla Ron, Hermione ajatteli vihapäissään kulkiessaan pimeyden ja hiljaisuuden hallitseman linnan portaikkoja pitkin kohti tyrmää, jota lähestyessä ilmakin muuttui yhä kylmemmäksi ja kylmemmäksi.
Ron Weasley oli tällä hetkellä Hermionen mielestä täysi idiootti, joka oli vain automaattisesti olettanut vievänsä lähes ainoan naispuolisen ystävänsä tanssiaisiin. Hermione tunsi verensä alkavan kiehumaan, kun hän kuvitteli kuinka Ron ei ollut pitänyt häntä edes sen vertaa muiden tyttöjen veroisena, että häntä olisi voinut suullisesti pyytää parikseen. Hän oli ollut Ronin silmissä ainoastaan takkupäinen ja isohampainen hikari, jonka oli saattanut hyvin jättää viimeiseksi vaihtoehdoksi.
Kyyneleet valuivat alas pitkin Hermionen poskia, kun hän asteli kohti tyrmää nyt jo ääneen nyyhkyttäen. Hän tunsi hiustensa alkavan karkaamaan ulos hänen nutturastaan, jonka tekemiseen hän oli nähnyt paljon vaivaa. Vaikka Hermione tunsikin hiustensa lävähtävän täysin hänen kuumaa niskaansa vasten, hän ei jaksanut välittää siitä. Edes hänen talvikinsinisen juhlakaapunsa täplittyminen hänen kyynelistään ei saanut nuorta noitaa pysähtymään ja miettimään tilannetta järkevästi. Jos mitään, koko tilanne oli Hermionelle niin epätavallinen, ettei hän edes tiennyt miksi hän oli niinkin poissa tolaltaan. Hän ei ollut edes viitsinyt lausua loitsua valaisemaan hänen tietään pimeydessä.
