Blind Channel & jokseenkin epäonnistunut mökkireissu

3. päivä Sunnuntai

TOMMI

Herään puhelimeni värinään. Mietin hetken etten minä kyllä laittanut herätystä, mutta nostan puhelimen käteeni ja näen ruudulla nimen 'Joonas'. Hän on yrittänyt soittaa ainakin jo viisi kertaa.

"Haloo, missä mies menee?" Vastaan puhelimeen ja kuulostan enemmän väsyneeltä mitä yritän.

"Tommi... hae mut pois täältä." Kuulen hädintuskin nyyhkytyksen alta mitä Joonas yrittää sanoa.

"Auttais paljon jos tietäisin missä oot." Vastaan Joonakselle, joka itkun sekaisesti sopertaa olevansa keskustassa puistossa. Tiedän tasan tarkkaa mitä hän tarkoittaa. Keskustassa on tasan yksi puisto.

Puen vaatteet ja astun suureen yhteiseen tilaan. Korotan ääntäni ja herätän kaikki. Aleksi ja Olli kurkkaavat ovesta ja niin Nikokin. Joel ryömii ulos vasta hetken kuluttua vihainen ilme kasvoillaan.

"Joonas soitti, lähen hakeen sitä keskustasta." Ilmoitan muille. Joelin vihainen ilme muuttuu helpottuneeksi, Aleksi ja Olli palaavat puuhiinsa ja Niko astelee keittiöön.

Kävelen ovesta ulos ja käynnistän autoni. Ajan sillä mökkitien päähän ja käännyn isolletielle. Missään en näe ketään ja tajuan nyt vasta vilkaista kelloa ensimmäisen kerran. Ei ihme ettei missään ole ketään kello lähenee vasta puoli viittä.

Ajan autollani keskustan ainoan puiston parkkipaikalle ja nousen ylös. Kävelen puistoalueelle ja näen Joonaksen istumassa kostealla nurmella sadettimen alla repimässä ruohoa. Olin täysin unohtanut, että puiston nurmikkoa kastellaan aina aamusta.

Joonas huomaa minut ja nousee pystyyn. Hän juoksee luokseni ja halaa minua. Joonas alkaa nyhkyttämään hiljaa olkaani vasten ja kiroaa tyhmää käytöstään.

"Ei hätää Joonas, Tomppa tuli hakeen sut kotii." Sanon ja raahaan Joonaksen perässäni autoon. Matkalla on pysähdyttävä mäkkärissä, koska Joonas ei ole syönyt päivään mitään.

JOONAS

Minua oksettaa vielakin hiukan, mutta pystyn pitämään itseni kasassa kävellessäni mökkiä kohti. Avaan mökin oven ja kuulen outoja ääniä. Tommi kiilaa eteeni ja kun kävelemme peremmälle näemme jotain outoa.

Niko istuu nojatuolissa jalat vedettynä rintaa vasten. Hän näyttää kuin panikoisi. Joel yrittää ilmeisesti saada häntä paremmalle tuulelle, mutta enemmänkin se näyttää tornadosta pudonneelta lehmältä sähköaidassa. Olli ja Aleksi heiluvat todella vähä pukeisina Nikon ympärillä ja selittävät yhteen ääneen jotakin.

"Mitä täällä on tapahtunu?" Tommi kysyy. Olli siirtää katseensa Aleksiin kuin pyytääkseen tätä selittämään oudon tilanteen. Mutta Aleksi pudistaa päätään.

"No... siis Niko tuli kinkkisellä hetkellä meidän huoneeseen." Olli saa sanotuksi raapien niskaansa.

"Kinkkisellä hetkellä?! Sä kirjaimellisesti olit ALEKSIN SISÄLLÄ!" Niko parkaisee. Tilanne alkaa valjeta. Mutta minua ei kiinnosta muu kuin pehmeä sänky ja siirryn tyhjään sänkyyn jonka löydän yhdestä huoneesta. Nukahdan nopeasti.

NIKO

Sillä aikaa kun Tommi oli hakemassa Joonasta keskusta olin ajatellut käydä kysymässä Aleksia ja Ollia tekemään kanssani jotain. Olisipa se vain jäänyt ajatukseksi. Avasin oven ja sain traumat.

"Et ajatellu koputtaa?" Tommi kysyy minulta ja minuun iskee syyllisyyden tunne. Itse ongelmani aiheutin.

"Mu-mutta..." Saan sanotuksi ennen kuin hiljenen.

"Ollu aikamoinen reissu. Olis varmaa vaa parempi kasata tavarat ja lähtee kotiin." Tommi sanoo. Minusta Tommin ehdotus kuulostaa hyvältä joten poistun pakkaamaan tavaroitani.

*Monen tavaroiden sekaisen hetken jälkeen.*

Tommi imuroi mökkiä parhaillaan kun me muut kannamme tavarat autolle ja pakkaamme ne. Joel alkaa inistä ettei tahdo enää takakonttii, mutta me muut pidämme päämme.

"Se oli alunperin sun ideas. Sähän myös menet sinne." Sanon Joelille, joka suuttuu. Kohautan harteitani pienesti ja avaan takakontin Joelille. Hän istuu sen reunalle.

Tommi lukitsee mökin oven ja kävelee autolle.

"Nonii pojat, oisko kotimatkan aika?" Tommi toteaa ja hyppäämme autoon. Ja matka alkaa kotia kohti.

Joel rämistelee takakontissa kuin etsiäkseen itselleen sopivaa asentoa. Joonas nojaa ikkunalasia vasten ja yrittää nukkua vaikka ilmeisesti pahaolo estää sitä. Siirtäessäni katseeni takapeiliin näen sen kautta kuinka Olli laskee päänsä Aleksin olkapäälle ja Aleksi suukottaa hänen otsaansa hennosti. Siinä hetkessä kaikki tuntuu olevan hyvin. Radiossa pauhaa äänet ja mökkitiellä on rauhallista.

Tai ainakin siihen asti kunnes Tommi ajaa kuopasta. Porko nostaa päänsä ja oksentaa komeassa kaaressa päälleni. Loppu hyvin kaikki hyvin.

- -

Kiitos <33