Join to the Dark Side // Blind Channel x reader (FIN)

1.

Aleksi

Tuijotan koneellani näkyvää tiedostoa. Tämä oli se kappale, joka toi meidät tähän pisteeseen. Tarkoituksena oli lähteä Euroviisuihin, eikä niihin ollut enää kuin pari kuukautta. Tavoitteenamme oli lähteä edustamaan Suomea mahdollisimman hyvin ja kunniakkaasti. Ehkä se kultakin olisi ollut mahdollinen. Nostin siniharmaan tölkin huulilleni ja kulautin viimeiset kulaukset kellertävää nestettä alas kurkustani.

"Ei vittu Aleksi, joitko sä viimeisen?" kuulen blondin kiharapään pettyneen äänensävyn läheltäni. Nyökäytän Joonakselle kevyesti päätäni ja jatkan koneeni tuijottelua. Kuulen huokauksen  ja jääkaapin oven avautuvan. Voin vain kuvitella Joonaksen ilmeen tyhjää, kylmää viimaa hänen kasvoilleen ajavaa konetta kohden. En voi itselleni mitään, mutta suupieleni nousevat virneeseen.

"Ei jumalauta poika, se oli oikeasti viimeinen", Joonas parahtaa.
"Sori, it is what it is", hymähdän kiharapäälle. Joonas voihkaisee.

"Mitä se Porko itkee täällä?" ihmettelee huoneeseen saapunut Niko vesipullo kourassaan.
"Ei saanu viimeistä RedBullia, ei tässä muuta", vastaan Nikolle olkiani kohauttaen.

"Mut hei, mulla oli Aleksi sulle vielä semmosta asiaa, että onko sulla ideoita miten me toteutetaan Dark Siden keskisormi-osuudet? Nimittäin ne viisujen päättäjät oli vittu sitä mieltä, että keskareiden näyttäminen ois liian rivoa sinne", Niko huokaisee

"Nyt ei kyllä tuu äkkiseltään mitään mieleen, mitä muut jätkät ehdotti?" kysyn.

"Tommi viisaine päineen ehdotti, että maalattais meidän sormet vaikka punaseks. Mitä sä oot mieltä tästä?" Niko kysyy mielipidettäni.

"Mun mielestä toi kuulostaa kyllä oikein hyvältä", myönnän.

"Selkis! Kysyn vielä muiden jätkien mielipidettä", Niko sanoo hymyillen ja poistuu huoneesta jättäen minut ja Joonaksen sinne kaksin.

Töllään taas koneellani auki olevaa tiedostoa, mutta tunnen Joonaksen pistävän katseen otsassani.

"No, mitä sä oot vailla?" kysyn Joonakselta joka mököttää nojatuolissa. Joonas rykäisee pari kertaa ennenkuin sanoo: "Niin siitä RedBullista..."
Laitan käden otsalleni ja hieraisen hieman silmiäni.

"Sopiiko, jos tuon sulle sen RedBullin huomenna treeneihin? Kello näyttää olevan jo seittemän ja mun pitäis käydä kaupassakin vielä", ehdotan kelloa vilkaistessani. Joonas näyttää yhä happamalta, mutta nöyrtyy ajatukseen.

"Sopii, mutta muistakin tuoda", kiharapää sanoo, ennenkuin poistuu huoneesta. Hymähdän hieman ja suljen koneeni. Nostan koneeni reppuun ja lähden kävelemään kohti eteistä, jossa puen ylleni ja valmistaudun lähtöön.

"Mä lähen nyt! Huomiseen!", huudahdan ja saan muutaman vastauksen. Avaan studion oven ja lähden kävelemään kadunvarteen pysäköidylle autolleni. Maaliskuinen tuuli puhaltaa kevyesti vasten kasvojani. Painan avaimissa olevaa nappia, kuuluu loksahdus ja auton ovet aukeavat. Siirryn kuskin puolelle ja nostan reppuni pelkääjänpaikalle. Kiinnitän turvavyöni ja asetan avaimen virtalukkoon. Käännän avainta kevyesti ja auto hörähtää nätisti käyntiin. Auton lämpömittari näyttää +5, kyllä se kevät alkaa pikkuhiljaa hiipiä esiin. Laitan radion päälle ja volyymit kaakkoon, kuin mikäkin amis ja lähden ajamaan kohti lähintä S-Markettia.

Marketilta ostin lähinnä aamupalatarvikkeita sekä pari jauhelihapakettia, sillä juuri kyseiset eväät sattuivat olemaan lopussa. Nousen autosta tutun kerrostalon pihassa ja lähden astelemaan kohti portaikkoa. Oman asuntoni kohdalla laitan avaimen lukkoon ja avaan oven. Heti ensimmäisenä vastaan tulee koirani Rilla, joka on aina innoissaan näkemässä minua.

"Joo, isi toi sulle herkkuja", lepertelen koiralle, joka katselee minua uteliailla pikku nappisilmillään. Alan purkamaan ostoksiani, jonka jälkeen asetun sohvalle ja avaan television. Rilla hyppää kanssani sohvalle ja käpertyy viereeni lämpimään.

Joonas

Päähän sattui, rankka päivä. Bisse oli houkutteleva ajatus, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja jättää väliin. UMK:n jälkeen oli tullut ryypättyä joka viikonloppu ja useammat arkipäivätkin, joten en yhtään ihmettelisi vaikka päänsärky johtuisi darrasta. Potkaisen kadulla olevaa loskaa kengänkärjelläni, tietysti sitä lentää säärelleni.

"Voi saatana", tokaisen ja pyyhkäisen avokämmenellä loskan pois farkuiltani. Näen jonkun mummon katsomassa minua hieman kauempaa järkyttyneellä ilmeellä. "Voi vitunvitunvittu", ajattelen.

"Joo anteeks tosta äskösestä", sanon mummon kohdalla katsoen häneen, mummo vain mulkaisee minua. Kai minä ansaitsin tuon. Pääsen vihdoin kotitalooni. Nousen kerroksen ylemmäksi ja löydän itseni Joelin asunnon oven edestä. Joel oli ollut kipeänä viimeiset pari päivää, joten hyvänä ystävänä ajattelin käydä tarkastamassa, onko kundilla kaikki hyvin. Edelleen hän toki oli spämminyt meemejä ja vanhoja ryyppyvideoita bändin WhatsApp-ryhmään, että siltä osin hän oli täysin kunnossa.

Koputan ovea ja hetken kuluttua hyvin unisen näköinen Joel tulee avaamaan sen. "Moro Porko, tuu vaan sisään", Joel hoputtaa. Teen työtä käskettyä ja astun kynnyksen yli Joelin asuntoon.

"Onks sulla yhtään parempi olo?", kysyn Joelilta samalla kun ripustan takkini hänen naulakkoonsa.

"Itseasiassa on, kuume laskenut vaikken oo Buranaakaan tänään syöny", Joel kertoo. "Voi olla, että pääsen huomenna jo treeneihin", hän jatkaa samaan syssyyn.

"No se on tosi hyvä, kannattaa kuitenkin ottaa varman päälle kun Viisut tulossa ja kaikkee", sanon Joelille.

"Nojoo, oot kyl ihan oikeessa. Kiva et muuten poikkesit, meidän esiintymisasut Viisuihin tuli eilen. Tosin kaikki tilpehööri ei oo vielä tässä, osa on Nikolla, mut jos kehtaat ottaa nää mukaan niin voit viedä huomenna studiolle?" Joel kysyy.

"Tottakai mä voin viedä ne, ei siinä oo mitään ongelmaa", sanon.

"Hyvä, suhun voi aina luottaa", Joel sanoo kiitollisena halaten minua.

sanamäärä: 756

Jes, nyt on ensimmäinen luku tästä kirjasta purkissa ja ulkona! Kertokaa ehdottomasti, mitä mieltä te ootte tässä ja aina saa heitellä parannusehdotuksia!😁