You did What!? // Joonas Porko

63🎸 Et Sä Voi

Tommin pov

Katsoimme palomiehien raahaavan
y/n:nää kauemmaksi palavasta auton raadosta. Monet ensihoitajat kerääntyvät hänen ympärilleen ja nostetaan sänkyyn jolla kuljetetaan suoraan ambulanssiin. "Ajakaa Aleksin kanssa autoilla sairaalalle" Huusin Ollille ja heitin auton avaimet taskustani.

Juoksin täyttä vauhtia y/n:nän luo ja ilmoitin olevani tuon veli. "y/n me ollaan matkalla sairaalaan, sä selvisit kyllä" Pidin häntä kädestä. Palovammoja ympäri kehoa, verta, haavoja, lasinsiruja. Suljin silmäni tuolta näyltä. Meinasin pyörtyä tunsin sen. "haluatko vettä" hoitaja kysyi ja nyökkäsin vielä silmät kiinni. Sain muovisen kupin käteeni. Meinasin juoda kun kuulin huudon joka säikäytti mut elävältä.

"Ei hengitä!" avasin silmät. Näin kuinka y/n:nää elvytettiin. Sydän ei enään lyönyt. Ei hengittänyt. "Et sä voi" kuiskasin hiljaa itselleni.

Olimme sairaalassa, juoksimme ympäri käytäviä useat lääkärit ja hoitajat y/n:nän ympärillä. Itkin, itkin Niin paljon että en voinut enään kohta itkeä. Jäin oven taakse odottamaan ja katsoin ikkunasta huoneeseen sisään. Laskin sekuntteja. Pelkäsin pahinta. Ja tuo myös tapahtui. Lääkäri pudistas päätään ja astuu ulos huoneesta. "Olemme pahoillamme,
y/n:nää ei voinut enään pelastaa. Hän on kuollut" En enään saanut silmistäni mitään ulos. Tuijotin tyhjyyttä. "y/n:nällä oli paljon vakavia palovammoja, luultavasti murtumia ja runsas veren puute. Vaikka sydän oltaisiin saatu toimimaan uudestaan, ei olisi hän luultavasti selvinnyt" Lääkäri jatkoi. Jouduin hyväksymään sen.

Aleksin pov

Juostiin Ollin kanssa sairaalan aulaan ja kysyttiin kummankin vointi. "Joonas porko on teho hoidossa, mutta y/n Lalli menehtyi hetki sitten" aulan työn tekijä sanoi kun olimme vahvistaneet henkilöllisyytemme. Ei voi olla totta. Y/n, me rakastettiin häntä niin paljon. En voi uskoa mitä kuulin. Olli itki. Minä itkin.

Kävelimme Joonaksen luo. Astuimme hänen huoneeseen. Tajuton verinen Joonas makaamassa sängyssä. Miten tuolle pitäisi kertoa että y/n on kuollut. Ei vittu mitenkään. Joonas varmaan kuolis suruun. "kauanko hän on tajuton?" kysyin huoneessa olevalta lääkäriltä. "Herätellään Joonasta pikapuolin olotilan varmistamisen vuoksi" Lääkäri vastasi.

...

Tunti ja puoli. Niin kauan olimme Ollin kanssa istuneet Joonaksen vieressä, kunnes lääkäri astui huoneeseen herättely mielessään. Pidin Joonaksen kädestä kiinni. "Hei Joonas, jos kuulet ääneni purists Ollin kättä" Lääkäri sanoi. *puristus* tunsin sen. "Puristi" sanoin niin kuin apteekin hyllyltä. "Noniin hyvä, yritätkö avata silmiä" Joonas availi hieman silmiä. Kaiken kun hän näki, tuli paniikki. Tuo pyöri sängyssä ja yritti nousta huutaa, hän itki. "Rauhoitu" Olli nousi seisomaan ja silitti tuon päätä.

Puhuminen happinaamari päällä olisi vaikeaa. "voiko happinaamari ottaa pois?" Olli kysyi nopeasti. "kyllä jos laittaa happiviikset" Lääkäri sanoi ja kaivoi kaapista happiviiksiä. "Noniin" Olli sanoi ja nosti happinaamarin pois sujauttaen happiviikset sen tilalle. "Y/n. Missä y/n" Joonas kysyi heti ensimmäisenä. "Me kerrotaan myöhemmin" Sanoin. Joonas näytti olevan aika järkyttynyt. "Miksi mä olen täällä" tuo kysyi. "Sä ja y/n olitte autokolarissa" sanoin apeasti. Joonaksen syy loksahti auki mutta sulkeutui nopeasti nimittäin näytti sattuvan. "Onhan y/n kunnossa, missä se on, mikä sen vointi on" Joonas kyseli. Katsoin ollia kysyvästi. Taisi tuo tajuta mitä mä tarkoitin. Olli nyökkäsi.

"Joonas, y/n on poissa"

...

en kommentoi