Tyttö hei, odottaisit vielä hetken

001 - Toiveajatteluu

A/N: heipsuli vaan c: mä lupasin itelleni just eilen, etten alota enää yhtään uutta stooria, ennen kun oon saanu tuulien teitä loppuun :D mutta tässä sitä ollaan! otan tän nyt luultavasti main planiks heti, kun oon kirjottanu TT:n päätökseensä. (spoiler alert, se on lukua vaille finito.) also vähän nolottaa, että mun taekook ff on jääny niin vaiheeseen... ihminen lämpenee hitaasti-stooriin mulla on kuitenkin jo yks draft melkein valmiina. c:

tää teos on saanut inspistä ihan kaikkialta. niin mun omista ajatuksista, kuin myös muista kirjoista wattpadissa ja sen ulkopuolella. seksuaalisuus on tärkee ja samalla herkkä aihe mulle, joten intoo tähän kirjaan mulla on jopa normaalia enemmän. yritän kattoo, etten jaarittelis jonninjoutavaa, mutten lupaa mitään, sillä kuvaus on ehottomasti aivan mun lemppariasioita kirjottaa :)

aina saa laittaa palautetta, voteekki saa. ootte huippui! <3

001 - Toiveajatteluu

K I I R A

Mulla on ollut aina sellanen olo, etten haluis aikuistua. Kukaan ei oo pystynyt oikeen vakuuttamaan mua siitä, että aikuisena olo oiis jotenkin erityisen hienoo, koska mä oon nähnyt mitä se pahimmillaan on. Pienenä jouduin kattelee vierestä kun ne "tosi coolit" parikymppiset lissupissikset juorus meidän lähimarketin ovenlävessä. Ne oli just niitä, jotka poltti kaks askia päivässä ja peitti kaiken sen paskan katkun hajuvedellä. Ne oli myös niitä jotka nautti miespuolisten huomiosta, ja luuli edelleen että me eletään 2000-luvun alkua, ainakin vaatteista ja meikistä päätellen. Noora oli yks niistä. Nuori yksinhuoltajaäiti, jolla oli kotitekosesti blondattu tukka ja kirkkaanpinkit korkkarit jopa talvella. Aika nopeesti mä tajusin, ettei aikuisena olo oo mitenkään nautinnollista, tai sellasta ku romanttisisssa komedialeffoissa, joita mun ihana äitini katseli joka ilta. Mutten voinu mitenkään silti välttää kasvamista ja Noora piti siitä kyllä huolen. Välillä se oikeesti unohti, että mä ees olin sen muksu.

Oon aina inhonnut sen kanssa menemistä yhtään mihinkään. Se aina esitti ku oltaski jotenkin läheisiä, vaikka todellisuudessa se ei muistanu ees mun syntymäpäivää. Tai kerran se muisti, mut sillo se oliki kaks vuotta jäljessä. Kakussa luki "Onnea Kiira 12 vuotta! " -vaikka täytin jo neljätoista. Osa mun kavereista tykkäs Noorasta. Se osas kyllä olla mielinkielin kelle tahansa, oikee manipuloinnin mestari, perseennuolija. Monet kyllä luuli meitä siskoksiksi, ja sellaselta Noora kyllä enemminkin vaikuttiki. Ärsyttävältä, nipottavalta isosiskolta, joka varasti rahaa ja röökiä, haukkui päin naamaa ja myöhemmin leikki parasta kaveria.

Kolmetoistavuotiaana, olin tarpeeks kuunnellut sitä, että näytin aivan samalta, kun mun äitini. Mulla on luonnostaan vaaleat kultakutrit, ja Nooralla blondatut samanmoiset. Niinpä mä värjäsin ne mustaksi, ja suoristin ne jokapäivä. Pian mun hiukset ei ees enää menny kiharalle. Noora tietenki heti kauhisteli että: "Kiira Kiira kultaseni mitä sä menit ollenkaan tekemään?" En mä muista mitä mä sille vastasin.

Sen jälkeen Noora tais tajuta, etten oikeestaan välittänyt siitä yhtään sen enempää kun se musta. Mutta se kyllä jatko roolileikkiään edelleen: kyseli mukama kuulumisia ja yritti tunkeutua mun elämään. Se kyseli tosi usein kaikkea mun kavereista, koulusta ja pojista. Pojista. Mistä vitun pojista? Katos, mä en oo ikinä tykänny pojista. Yhtään millään tasolla. Ja yläasteella meno varmisti sen. Mä näin kuinka saatanan kuvottavia ne oli, tai ainakin kuinka kuvottavia Harkolan yläasteen jätkät oli. Ne heitti tosi vastenmielistä läppää, kävi ehkä kerran viikossa suihkussa ja käytti liikkatunnit tyttöjen tirkistelyyn. Ne oli aivottomia eläimiä, jotka seuras vain yhtä tunnetilaa, joka oli kiima. Niillä oli se päällä kokoajan, eikä ne ees hävennyt itseään, niiden olemattomat aivotkin oli varmaan palleissa. Säälittäviä ne tottatosiaan oli, itki varmaan kotona ittensä uneen jokaikinen.

Kun asuu pikkukylässä, on saanu kasvatettuu itelleen kunnon, paksun nahkan. Mua ei kyllä niin helposti hätkäytetä. Olin koko yläasteen juuri niitten kuvottavien rasvanäppien lempikohde. En tiiä oliko syy se, että ne pelkäs että mä veisin niitten naiset koska olin huomattavasti paremman näköinen, vai se että satuin olemaan maskuliinen teinityttö, joka oli lesbo. Tai ehkä ne molemmat oli se syy? Mut minkäs sille mahtaa... En muutenkaan ymmärrä miks ne kärkky ja vittuili mulle että pidän naisista. Ois luullu niitten ymmärtävän ainakin niiden puheiden perusteella, kun ne ylisti äänekkäästi heterouttaan. Toisaalta, mistä mä mitään tietäisin vaikka niillä olis ollut jotain vispiläkauppaa käynnissä.

Nooralle oo tosiaan koskaan kertonut että pidän naisista. Mä tiedän mitä tekstiä sen suusta tulis, ja oon mielummin kuulematta sen paskaselitykset siitä miten mä en voi muka tietää ja kuinka se kyllä näkee mut jonkun ihanan jätkän kanssa vielä joku päivä. Ja jos se alkais ees jauhaa jotain kakaroista, nii vetäsin itteni vessanpöntöstä alas. Joo lapset on joo kai ihan ok. Mut ei miehen kanssa.

Nykyään mun elämä on parempaa kun koskaan ennen. Pääsin haluamaani jatko-opiskelupaikkaan, ja saankin sit media-alan ja kuvallisen viestinnän perustutkintopaperit käteeni ens keväänä, toivottavasti. Muutin Nooran kämpästä helvettiin heti, kun täytin kahdeksantoista. Nyt voin relata mun ihanassa kerrostalokaksiossa koko kesäloman, taino käyn mä pari kolme kertaa viikossa duunissa. Se on vaan sellasta paikallisen K-Marketin hyllyjen täyttöö.

Mulla ei oo mitään suuria suunnitelmia kesälomaksi ainakaan vielä, mutta niitä varmasti tulee, kunhan paras kaverini Aamu palautuu sieltä hevonperseestä, johon se oli mennyt kahdeksi ensimmäiseksi kesälomaviikoksi. Vissiin se meni sen isovanhemmille tai jotain, kun sen äidillä oli joku työkeissi Tanskassa, eikä se halua jättää Aamua himaan enää sen jälkeen kun me järjestettiin pikkupippalot. Olin ehdottanu, että se olis tullu kämppii mun luokse niinku aina, mutta sen mielestä oli ihan hyvä mennä kerran kahessa vuodessa tapaamaan sen isovanhempia. Muutenkin ollaan tässä Aamun kanssa suunniteltu, että jospa se muuttas mun kämppäkaveriks, ku mulla oli kuitenki kaks makuuhuonetta mun kämpässä.

Monet on luullu mua ja Aamua pariksi, mutta me ollaan ihan oikeasti vain parhaita ystäviä. Lisäksi Aamu on jätkiin päin ja se seurustelee yhden Kaapon kanssa. Se on ihan mukava äijjä, semmonen rento ja kiltti, silmälasipäinen fiksu tyyppi. Aamu on siihen ihan silmät sydäminä ja ne on heteropariksi jopa ihan sulonen ilmestys...läppä läppänä, ei mulla nyt oikeesti ole mitään heteropareja vastaan.

Haluaisin olla joskus ihan kunnolla rakastunut, niin palavasti että se olis melkein ku obsessio kummallekkin meistä. Mä rakastan söpöjä lyhyitä tyttöjä, jolla on kaunis hymy ja arvot kohdillaan. Haluaisin jonkun sellasen tytön mun kainaloo kertoo mulle kuusta ja tähdistä kaikkee, kun mua semmone kiinnostaa, en oo vaan koskaan perehtyny semmosii sen kummemmi. Voisin sipsutella sen hiuksia ja kuiskii sen korvaan kuinka ihanalta se tuoksuu ja kuinka kaunis se on tänää. Se naurais mun paskoille läpille ja voitas vaan elää mein omassa rakkauskuplassa kaksin. Voisin joka aamu viedä sille aamupalan sänkyy ja hukuttaa sen suudelmiin ja mun rakkauteen.

Mut toi on nyt toisaseks ainaki tommosta toiveajatteluu. Se on ollu sitä vähän jopa surullisen pitkään. Mulla oli ysiluokalla tyttöystävä, sen nimi oli Linnea. Se oli ihan kiva likka, mutta meillä ei sit ihan kuitenkaan toiminu se juttu. Se asu kaukana eikä oikee nähty kun ehkä pari kertaa kuussa, ja minä erittäin läheisriippuvaisena ihmisenä en kestänyt semmosta. Etäsuhteet on aika raskaita, joten päädyttiin vaan lopettaa koko juttu. Mä kuitenkin elän siinä uskossa, että joku päivä mä löydän itelleni aivan täydellisen rakastajattaren, joka on yhtä hulluna muhun ku mä oon siihen.