BLIND SPOT

luku 1 - Tommin katoaminen

Hartwall-areenan eteen oli muodostunut pitkä jono. Se kiemurteli kuin Porkon hiuskiertuvat hikisellä otsalla. Matilda oli jonottanut sisäänpääsyä jo tuntien ajan ja aika tuntui matelevan, hän oli suostunut lähtemään ystävänsä seuraksi vain, koska tunsi sääliä tätä kohtaan. Kuka täysijärkinen 18-vuotias muka haluaisi pikkutyttöjen sekaan kuuntelemaan Dark Sideä? Johan sitä kuultiin Euroviisujen aikaan ihan tarpeeksi. Noh, onhan bändin pojat sentään ihan söpöjä.

"Ei tönitä, sisälle järjestyksessä ja laskekaa ne keskisormet alas", huutaa keskivartalolihava järjestyksenvalvoja megafoniin. Kehoituksesta ei ole hyötyä, vaan valtava fanilauma alkaa vyörymään sisään pääovista järjestyksenvalvojan yli. Matilda roikkuu kiinni ystävänsä käsivarressa ja saa pidettyä itsensä hädintuskin mukana, koska ajatus tallotuksi tulemisesta ei tunnu houkuttelevalta. 

Lämppärinä aloitteleva autotallibändi ei aiheuta Matildassa sen suurempia fiiliksiä, mutta päivän mittaan nautittu pullovesi aiheuttaa sen reaktion, että naistenhuone alkaa pikkuhiljaa kutsumaan. "Hei, mä käyn äkkiä vessassa", Matilda saa huudettua pauhaavan sähkökitaran ja sydämestä ottavan basson yli. "Joo käy vaan, mut sun pitää ehtiä tänne takas ennen kuin BC aloittaa!" Matilda pyöräytti silmiään "joopa joo", nämäkin lippurahat olisi voinut käyttää vaikka kirjoihin.

Matilda saa pujoteltua itsensä takaisin areenan käytävälle ja löytää tiensä WC-tiloihin. Ajatus palaamisesta takaisin ahtaaseen, hieltä haisevaan keikkayleisöön tuntuu hänestä inhottavalta, eihän hän edes kuuntele Blind Channelia. Matilda päättää hieman tutkiskella paikkoja. Ovi, jossa lukee selkeästi "Vain henkilökunta!" on hieman rakosallaan, joten Matilda päättää astua siitä sisään. Ovi avautuu toiseen käytävään, jonka varrella on useita pukuhuoneita. "Voi perse, täähän on backstage", ajattelee Matilda, "saan varmaan sakot, jos jään täältä kiinni."

Ovi hänen takanaan loksahtaa kuuluvasti lukkoon ja  paniikki alkaa pikkuhiljaa iskemään, miten täältä pääsee pois. Kauempaa kuuluvan bassojytkeen lomasta alkaa kuulumaan puhetta ja läheneviä askeleita. Matilda huomaa yhden pukuhuoneen oven olevan raollaan ja pimeänä, joten hän päättää luikahtaa sisälle piiloon. Juuri kun hän on päässyt piiloutumaan täyden vaaterekin taakse, syttyvät valot päälle.

"Vittu mä laitan ne maksamaan, te tiiätte, että rumpaleilla ei oo tollasia rahoja", vaaleanruskeilla hiuksilla somistettu mies tiuskii puhelimeen. "Mulla alkaa keikka ihan näillä minuuteilla, voitteko antaa tän odottaa", miehen ääni alkaa kuulostamaan jo hieman epätoivoiselta. "Okei, joo, viis minuuttia. Tuun nopee käymään siinä, sanon pojille, et pakko päästä viel käymään kusella. Kyl ne tajuu." Mies laskee takkinsa ehostustuolin selkämykselle ja lähtee huoneesta puolijuoksua. Matilda jää yksin piilopaikkaansa kyhjöttämään.

Kun aikaa on kulunut usempi minuutti, uskaltautuu hän varovasti katselemaan tarkemmin ympärilleen. Takista pilkottaa kulkukortti, aivan kuin tilauksesta, ja Matilda nappaa sen mukaansa ajattelematta asiaa sen enempää. Se toimii kuin toimiikin backstagen oveen ja Matilda poistuu nopeasti takaisin pääkäytävälle. Kun hän pääsee takaisin yleisöön, ei Blind Channel ole vieläkään aloittanut soittoa. "Johan sulla kesti" ystävä tokaisee, "mutta niin kyllä kestää jätkilläkin". Lämppäri oli lopettanut soiton jo aikapäiviä sitten.

Minuutit tuntuvat tunneilta, tunnit vuorokausilta. Kun vihdoin pitkähiuksinen blondi mies astelee lavalle, on huuto niin kova, että se kuuluu varmasti Espooseen asti. Mikki vinkuu, kun mies alkaa puhumaan siihen. "Mahtavaa, et teitä on täällä tänään näin paljon" yleisö villiintyy "mut me ei voida soittaa tänään". Innostunut hurraus muuttuu hämmennykseksi. "Hommahan on se, et meidän Tommi on kadonnut", jatkaa mies. Halli hiljenee, kunnes hiljaisuuden rikkoo Matildan kysymys, "Kuka vittu on Tommi?"