veitsen terällä-sinun kanssasi

luku 5. reilu maailma

He juoksevat kolme askelta eteenpäin. Gi-hun meinaa jo tippua tornin laidalta, mutta he alkavat äkkiä vetämään köyttä taaksepäin, sillä he saivat vasta joukkueen kaatumaan. "vetäkää" sang-woo huutaa. Kaikki alkavat vetämään viimeisillä voimillaan. Tuntuu kuin, y/n:kin olisi saanut jostain vähän lisä voimaa ja hänkin alkaa vetämään kaiken sen voiman edestä. Vastajoukkue alkaa liukua kohti pudotusta. Ja tiimi neljä vetää kaiken voimansa edestä. Vasta joukkue ei pääse enää jaloilleen ja he tippuvat. He jäävät roikkumaan narun varaan, joka vetää nelos tiimiäkin lähemmäs pudotusta. Onneksi naru lopulta katkeaa ja kaikki he kaatuvat. y/n:in silmissä on sumeaa ja jokaista lihasta hänen kehossaan polttaa. Kaikki huohottavat hikisinä ja väsyneinä. Jos y/n voisi hän kiljuisi nyt onnesta, että on
hengissä. Mutta hän ei voi, nyt edes silmien avaaminen tuntuisi liian raskaalta. On hiljaista, kuuluu vaan ihmisten raskasta hengitystä.

Lukot irroitetaan heidän käsistään ja heidän käsketään nousta ylös. Mutta y/n ei pysty siihen. y/n on ihan varma että pyörtyisi siihen paikkaan jos nousisi ylös. Muut hänen tiimiläisensä ovat jo hississä. "nouse ylös" sotilas sanoo ja osoittaa y/n:iä aseella. "mä en pysty" y/n saa sanottua ja nousee täristen istumaan. Gi-hun on tulossa auttamaan, mutta sae-byeok kävelee hänen ohitseen. Sae-byeok kyykistyy y/n:in eteen. hän vetää y/n:in kädet olkapäidensä yli ja nostaa y/n:in reppuselkäänsä. Sae-byeok mulkaisee sotilasta ja kävelee hissiin, väsynyt y/n reppuselässään. y/n käyttää loput voimansa pysyäkseen tytön reppuselässä. y/n:illä on turvallinen olo siinä, sae-byeokin reppuselässä. Sae-byeok laskee y/n:in hissin lattialle ja nojaa seinään. Kaikki ovat hengästyneitä ja yksi mies rukoilee hissin lattialla. "hei? Ketä rukoilet juuri nyt? Jumalaako? Luuletko olevasi elossa jumalan ansiosta? Hengität yhä ja liikutat kieltäsi, koska tuo vanha mies neuvoi ja koska tuo kaveri keksi mahtavan viime hetken tempun." pelaaja 240 mumisee rukoilevalle miehelle ja katsoo sang-woota. "jos aiot kiittää jotakuta, kiitä heitä." pelaaja 240 mumisee. "sekin eksynyt lammas parka. Etkö kuule tänään ristiinnaulittujen itkua? Selvisimme jatkoon heidän verensä ja uhraustensa ansiosta. Meidän syntisten puolesta, kiitin jumalaa heidän uhrauksestaan ja lausuin rukouksen." rukoileva mies mumisee vihaisesti. "hevonpaskaa. Tapoit heidät itse." pelaaja 240 tiuskaisee. Mies alkaa rukoilla äkkiä vielä enemmän. "pääsemmekö kaikki taivaaseen jos rukoilemme? Sitten minunkin pitää rukoilla. Taivaan isä. Teimme tänään yhteistyötä lähettääkseen sinne paljon ihmisiä. Auta meitä lähettämään lisää ihmisiä puoleesi-" pelaaja 240 rukoilee "hiljaa!" sae-byeok ärähtää keskeyttäen, pelaajan 240 rukoilu hetken. "minäkö? Vai tuo tyyppi" pelaaja 240 kysyy ja kääntää katseensa sae-byeokiin, joka katsoo hissin kattoa. "molemmat" y/n kivahtaa ja hieroo kipeää päätään.

Hissi tulee alas. Kaikki lähtevät pois hissistä. Y/n kävelee viimeisenä, hieman hoippuen, mutta hän pysyy silti pystyssä. "mikä nimesi on?" pelaaja 240 kysyy sae-byeokilta, kävellessään tuon takana. "miksi haluat tietää?" sae-byeok mumisee. "kutsuakseni sinua nimelläsi." pelaaja 240 toteaa. "älä sitten kutsu" sae-byeok mumisee. Y/n katselee alas kävellessään, Pois hissiltä. Vaikka he ovat nyt alempana kuin tornissa, alas on silti monta kymmentä metriä matkaa. Se saa y/n:in voimaan pahoin, joten tuo katsoo vain eteenpäin, pelaajan 240 niskaa. "olet niin salaperäinen" pelaaja 240 mumisee ja katselee myös alas. "tee minulle palvelus. Jätä minut rauhaan." sae-byeok mumisee väsyneenä. "sinä puhuit minulle ensin." pelaaja 240 sanoo.

Pelaaja 101 ja hänen kaverinsa ovat jo hallissa. He kääntyvät ihmeissään kun näkevät tiimin neljä palaavan. y/n virnistää heille kävellessään heidän ohi. He istuvat tiiminä yhteen nurkkaan. y/n istuu kuitenkin vähän kauemmas, yhdelle sängylle. Sängyn reuna on tahriintunut vereen, mutta y/n:iä ei kiinnosta. Epätavallista, mutta hän haluaa olla nyt yksin. y/n tärisee edelleen ja tuota heikottaa. Joten y/n nousee ylös ja lähtee vessoille.

Y/n seisoo peilin edessä ja katsoo hiuksiaan, jotka ovat hikiset ja pörröiset. y/n säpsähtää, kun pelaaja 101 kävelee sisälle. y/n kääntyy säikähtäen katsomaan tuota. "voi sua, luuletko olevas jotenkin kova." mies naureskelee ja kävelee hiljaa lähemmäs y/n:iä. Y/n on vain hiljaa ja mulkoilee tuota. "oot tollanen kääpiö, et voi päästä enää tätä pidemmälle" mies naureskelee. "no mullapa on ihmisiä, joihin luotan, niiden avulla oon selvinny tännekkin asti" Y/n mumisee vihaisesti, mulkoillen miestä. "ai se sae-byeok? Voi kuule pian se puukottaa suakin selkään ja sitten sun taru on loppu" mies nauraa ja on jo aika lähellä y/n:iä. "sellanen se vaan on." mies sanoo virnuillen. Silloin sae-byeok avaa vessan oven "jätä y/n rauhaan." sae-byeok sanoo kylmästi, seistessään vessan ovella. Mies kääntyy katsomaan sae-byeokia ja virnuilee tuolle. "nyt, antaa heittää" sae-byeok tiuskaisee kylmästi. Mies lähtee pois ja y/n lyyhistyy istumaan lattialle. "ootko kunnossa?" sae-byeok kysyy. y/n ei tiedä mitä sanoa. Tuon pää on kuin ajatusten myrsky eikä mikään siellä ole ehjää tai selvää. "miksi?" y/n saa lopulta sanottua ääni väristen. "siis mitä miksi?" sae-byeok mumisee. "MIHIN SÄ PYRIT TÄLLÄ KAIKELLA?! MIKS OOT MULLE NIIN KIVA?! SUOJELET MUA JA PELASTAT MUT AINA KAIKISTA HANKALISTA TILANTEISTA. AIJOTKO PUUKOTTAA MUAKIN SELKÄÄN, HETI KUN LUOTTAMUS ON KASASSA?! KERRO MULLE!! KERRO MIHIN PYRIT TÄLLÄ KAIKELLA! MIKSI!?" y/n huutaa jo täyttä huutoa ja nousee seisomaan. Tuo katsoo sae-byeokia silmiin. "kerro mulle..." y/n sanoo nyt jo rauhallisemmin, mutta hengästyneenä kaikesta tuosta huutamisesta. Sae-byeok astuu lähemmäs y/n:iä. hän työntää Y/n:in vasten seinää. y/n hämmästyy ja katsoo hämmästyneenä tyttöä päästä varpaisiin. y/n:istä tuntuu kuin aika hidastuisi. Tuon vatsa täyttyy miljoonista perhosista ja on jotenkin epätodellinen olo. Hetkeksi se ajatus myrsky laantuu y/n:in päässä ja kaikki on vain tässä ja nyt. Sae-byeok liuttaa kätensä y/n:in pörröiseen tukkaan, ja sitten... sitten heidän huulensa koskettavat hitaasti. Y/n:illä on ihan epätodellinen olo, kuin kaikki olisi unta. Sitten he katsovat toisiaan silmiin vielä hetken. Ja y/n näkee niissä, kylmissä silmissä, pienen lempeyden värähdyksen, ihan pienen hetken. Yhtä-äkkiä sae-byeok lähtee äkkiä kävelemään poispäin, rikkoen samalla sen kuvitteellisen kuplan heidän ympäriltään. Kaikki särkyy ja y/n:in päässä myrskyää taas. "mitä toi oli" y/n kysyy, juostessaan tytön perässä. "se oli vaan sellanen... hetken mielijohde" sae-byeok mumisee. "hetken mielijohde? Haloo! Kerro totuus" y/n huutaa juostessaan tytön perässä, kohti sitä, isoa hallia. sae-byeok pysähtyy kuin seinään ja y/n on törmätä häneen. "anna olla. Sovitaan että unohdat koko jutun ja jätät mut rauhaan" sae-byeok mumisee katsoessaan y/n:iä silmiin. Tällä kertaa silmät ovat vain kylmät ja tunteettomat. Sitten sae-byeok avaa oven, joka vie isoon halliin ja kävelee sinne. Y/n:in sydän on särjetty taas. y/n katsoo lattiaan ja olo on tyhjä... kuin sydän olisi otettu pois paikalta. y/n kiljuu ja hakkaa päätään seinään. "mä oon idiootti" y/n kiljuu. Kyyneleet valuvat tuon poskille. y/n vetää syvään henkeä. "ryhdistäydy." y/n mumisee itsellensä ja pyyhkii kyyneleet pois. hän hengittää pari kertaa syvään ja astuu sitten sisälle halliin. Kaikki katsovat y/n:iä, kuin olisivat juuri kuulleet y/n:in huutavan. y/n kävelee heidän tiiminsä luokse, mutta jää silti kauemmas muista. Istumaan sille samaiselle, verellä tahriintuneelle sängylle.