Emmä Oo Sellanen

1.

Linus:

Yritin kyllä aina ehtiä kouluun ajoissa. Tai niin ainakin väitin kaikille muille. Oikeastaan se ei ollut totta, koska makoilin mielellään aamulla sängylläni. Myöhästyminen on minulle jo normaalia, ja opettajatkin ovat tainneet tottua siihen, kun wilma ei laula enää niinkuin syksyllä. 

Joka tapauksessa, olin jälleen kerran myöhässä, mutten edes yrittänyt kiirehtiä. Käveleskelin rauhallisin askelin pitkin kävelytietä. Olin päässyt jo melkein koululle, kunnes päätin jäädä polttamaan vielä röökin. Kaivoin askin ja sytkän taskusta, ja tottuneesti nappasin savukkeen huulieni väliin. Parin yrityken jälkeen sain sytkäriini tulta.

Vedän savua sisään, ja puhallan sen ulos. Tyhmää, tiedän kyllä sen. Mutta kun on kerran aloittanut, on erittäin vaikea lopettaa. Niin se vain menee, monissakin asioissa. Tupakan lopettamista voisi verrata siihen, ettet saisi enää ikinä syödä karkkia. Kuulostaa melko mahdottomalta. Kuitenkin joissan juhlissa vahigossa nappaa pari karkkia, ja tajuaa kuinka hyviä ne onkin. Sitten menet ja hankit lisää. Aivan kuten tupakkaakin.

Heitän röökini loskaiseen maahan, ja varmuudeksi vielä tallaan sen mustalla tennarillani. Koulun aikana ei oikeasti edes saisi polttaa, mutta kukaan ei voi vahtia koulun pihalta paljoa kauemmaksi. Yskähdän terävästi ja sylkäisen maahan. Sitten lompsin koululle, ja ovista sisään.

"Olet myöhässä!" sanoo kimeä ääni, jota säpsähdän hieman. Uusi sijainen ei tietenkään tiennyt, että olen aina myöhässä.

"No niimpä taidan olla" vastaan tylsästi tuijottaen hänen harmaita silmiään.

"Ole hyvä ja etsi paikkasi" sijainen kehottaa ja nyökkään kädet mustien kollareideni taskuissa.

"Ja se pipo pois päästä"

Otan pipon pois päästäni samalla kun istun kaverini Jaken viereen. Hän vilkaisee mua ja hymähtää. 

"Haiset röökiltä" se sanoo ja hymähdän takaisin.

Tunti oli kemiaa, enkä tajunnut mistään mitään. Olen aivan surkea kemiassa, eikä se parantanut asemaani sijaisen silmissä. Hän onkin sijaisemme vielä seuraavat kome kemiantuntia, koska oikea opettajamme lähti lomalle.

Menemme Jaken kanssa ruokailuun ja istumme nurkkaan. Tuijotan lautastani riemuttomana, pinaattikeittoa. Mikä siinä on ettei kouluruoista voisi tehdä hyviä.

"Oliko äijä muuten Mikan bileissä viikonloppuna?" Jake kysyy ja katsahtaa minuun päin.

"Jätin väliin kun oli muuta tekemistä. Kui nii?"

"Noku siel oli nii hitokseen niit kuumia mimmejä!" Jake selittää, mustat kiharat pomppien sen pään ympärillä, leveä hammashymy kasvoillaan.

"Ehkä sielt ois sullekki joku löytyny" Se jatkaa virnistäen ja hymähdän takaisin.

"Emmä tiiä. Nii, no ehkä" Soperran ja häpeän. Olisin vain sanonut et, jep niimpä.

"Siis täh? Kui sua ei kiinosta yhtää? Yleensä oot bileistä ja muijista iha intopinkeenä" Jake kysyy kummaksuen, ja minun on taas otettava se tekoinnostus pälle.

" Joo sori. No näytä nyt sit jotai kuvia" sanon ja toivon mukaan virnistän niin, että näytän erittäin kiinostuneelta.

Koko ruokavälkkä meni Jaken kertomuksiin bileistä, jotka eivät voisi kiinostaa minua sitten yhtään vähempää. Istuimme penkillä ja kuuntelin puolella korvalla juttua, kun joku abi oli kaatunut portaissa ja käsi oli kait murtunut. 

"Ootsä tehny läksyt?" keskeytän Jaken ja kaivan jo Englannin kirjaani repusta. Kerkeäisin ehkä kopioimaan läksyt häneltä, ennenkuin opettajamme tulisi pitämään tunnin. Enhän mä läksyjäkään vaivautunut tekemään, vaikka Englanti on suhteellisen helppoa.