Se yks tietty ilta. Tää tarina ei ala niinku yleensä, tää on erilainen. Sinä iltana mun koko elämä tuhoutui palasiks. Mä sairastuin hengenvakavasti, sinä yönä mun koko elämä oli ohi. Mun sydän pysähty, 8 vuotiasta tyttöä elvytettiin 45 minuuttia, mua. Yli elvytysrajan, ne taisteli mun hengestä. Vuosi tän jälkeen mä toivoin ekan kerran et ne ois luovuttanu, seuraavana vuonna kaikki oli jo ihan paskana. Mä viiltelin ekaa kertaa. Siitä 4kk ja viilyoja oli reisissä ranteissa pohkeissa ja kaulassa. Mä aloin fanittaa bändiä, blind channel. Se nosti mut pinnalle 3 kuukaudeks kunnes romahdin taas... viiltelin viikon putkeen ja syytin kissaa. Mua ei uskottu ja mut vietiin terapiaan ja sitä jatku vuoden eikä mitään muutosta, taino huononpaan meni joo. Mutta siis ei mitään apua. Siitä kuukausi tai pari ni eka itsariyritys, rannevaltimot yritin aukasta ja vuotaa kuivii. Siitä viikko ni seuraava, kaulavaltimo. Kolme kuukautta ja hirttoa yritin. Sit kaikki nää uudestaan viikon sisällä. Ei menny hyvin sillon eikä muuten mee nyttekkään. Täytin 11 ja mul oli synttärit, yks muisti. Seuraavana iltana yritin itsarii pari kertaa ja viiltoja siellä täällä:/ sitä jatku 3-6 kuukautta.
————————————————————————
Sori vähän lyhyt mut huomenna kirjotan enemmän
Luv u -AM
Sanoja 194.
