Alive Or Only Burning

Prologi

Milja

"Niin,kyllä se nyt aika varmaa on että joudut pois tästä työstä. Olet yksi parhaista työntekijöistämme mutta isompi pomo halua karsia."
Tuijotan sanattomana pomoani. Tai no expomo kait tätä nykyään.
"No ei kait siinä sitten...tuleeko palkka vielä normaalisti vaikka lopettan nyt heti?"
"Joo laitan sulle vielä pienen extran hyvitykseksi. Kyllä tämä minuakin harmittaa suuresti, tuollainen hyvä työntekijä kun olet."

Kiitän vielä pomoani ja kävelen ulos toimistosta hakemaan kaapista tavarani. Pari paitaa ja muutama valokuva veljistäni eli tärkeimmistä ihmisistä maan päällä. Jätän avaimen kaapin oveen ja lähden kävelemään Helsingin kaduille kotia kohti.

---
Olli

"No voi vittu porko et sää voi ratkaista tuota asiaa juomalla. " Joel huokaisee. Olimme juuri lopettaneet treenaamisen ja nyt kävimme porkon naisongelmia läpi. "No en voi mutta mitä mä teen? Haluan et se on mun tyttöystävä mutta en tiiä haluaako se seurustella mun kanssa!"Joonas parahti. "Juttele sen kanssa,kasvotusten. Kerro mitä sie haluat ja pyydä sitä kertomaan että mitä se haluaa." Neuvoin laittaessani basson telineeseen."Kannatan Ollin ideaa", Tommi sanoo heitellessään kapuloita.

Vilkaisen kelloa, 16.34. Pitäisi lähteä kotiin. Tai no pitäisi ja pitäisi mutta pitkä päivä ja en enää jaksaisi olla sosiaalinen. "Jätkät mä taidan lähteä kotia,nähään huomen!" Huikkaan ja liukenen nopeasti eteiseen vastalauseista huolimatta. Pujotan kenkäni jalkaan ja nappaan takkini naulakosta kävellen ulos rappuun. Ulos päästyäni vedän happea keuhkoihin treeni kämpän tunkkaisen ilman jäljiltä. Lähden kävelemään kotiani kohti.
--
Tessa

Vitun vitun vittu. Kaatosade tästä vielä puuttuikin. Kämpälle on vielä ainakin 5km ja bussi ei ole vaihtoehto kun rahat on tiukilla jo valmiiksi.

Yritän vetää jo läpimäräksi kastuneen hupparin huppua päähän kun joku pyöräilijä ajoi läheltäni ja vedin vesilammikkoon nurin. Olisin voinut purskahtaa itkuun. Vittu että elämä menee päin persettä koko ajan enemmän ja enemmän. Jään istumaan vesilammikkoon. Samapa tuo on kastunko vielä enemmän vai vähemmän tässä istuessa.

"Hei onko kaikki hyvin vai miks istut siel?" Minulle tuntematon mies ääni kysyy. Mies näyttää noin 24 vuotiaalla,ruskeat kiharat hiukset jotka ovat sateesta märät,musta huppari ja mustat farkut. "No näyttääkö siltä että kaikki on hyvin?" Puuskahdan ehkä turhankin äkäisesti. "Mut irtisanottiin töistä,en tiiä millä vitulla aion jatkossa elää ku muutenki raha tilanne huono ja mä olen läpimärkä." Valitan tuolle tuntemattomalle jätkälle edessäni.

Sitten vain yksinkertaisesti purskahdan itkuun. Tämä kaikki alkaa olemaan liikaa. Mistä helvetistä minä saisin rahaa tarpeeksi maksaakseeni vuokran? Tai millä rahalla ostaisin ruokaa? "Voi hemmetti mitä paskaa. Anna mä autan nyt sut ees ylös sieltä." Jätkä tarjoaa kätensä ja vetää minut ylös halauksen minun itkiessä kahta kauheammin. Hyvä jos muistan milloin viimeksi joku on halannut minua. Hetken päästä olen saanut rauhoituttua ja vetäydyn irti halista.

"Onks sulla vielä pitkä matka kotiin?" "Jotain yli viis kilsaa."niiskaisen vastaukseksi. "Jos tehdään niin että sää tuut mun luokse nii saat jotain kuivaa ylles ja mä heitän sut sitte kotiin autolla? Tästä ei oo enää ku jotain 300m mun kämpille." Tuon jätkän aidosti ystävällinen ääni yllättää minut. Haluaako se oikeasti pelastaa minut keuhkokuumeelta? "No jos mä en kovin hirveäksi vaivaksi ole niin kyl ne kuivat vaatteet kelpais" naurahdan. "Noni tähän suuntaan sitte.Tää sade ei kyl hetkessä ohi mene." Naurahdan toisen kerran kun jätkä tekee äkkikäännöksen sinne mistä minä olin tulossa. "Hei mikä sun nimi on?" Tajuan viimein kysyä. "Mä oon Olli, Olli Matela. Ja mikäs sun nimi on?" "Milja Korpinen".
------------------------------------------------
Hellou,pitkästä aikaa syntyi intoa aloittaa uusi kirja. En vielä tiedä mihin tahtiin tulee lukuja,kirjoitan kuitenkin aika fiilis pohjalta. Mutta arvostan paljon jos kerrotte miltä näin alussa vaikuttaa :)