Just you. / Aleksi & Joel

1.

Aleksi:

Kamala keli. Ulkona sataa lunta isoina tolloina ja on kamalan harmaata. Jouduin pyöräilemään kouluun tuossa kelissä ja mikä ihaninta, minulla oli vain farkut, toppatakki, pipo ja lapset. Muut perus tarvikkeet oli ofc kans, mutta ne nyt olivat tuossa säässä mitättömät.

Ystäväni Niko ja samalla myös luokkalaiseni kävelee käytävää pitkin minua vastaan. Hän seisahtuu kohdalleni ja tervehtii minua. Jätämme takit ja muut ulkovaatteet kaapeille ja suuntaamme sen jälkeen koulun liikuntasaliin.

Meillä on heti kevään ensimmäisenä päivänä, ensimmäisellä tunnilla liikuntaa. Rinnakkaisluokkalaiset ovat suurimmaksi osaksi jo paikalla. Joelin näkeminen pitkästä aikaa tuntuu ihanalta. En ole nähnyt tätä sitten uuden vuoden.

Myös Joonas on saanut itsensä paikalle ajoissa. Tuolla on tapana nukkua pommiin kello kahdeksan aamuina. Joel ja Joonas ovat minun ja Niko rinnakkaisluokalla. Porukkaamme kuuluu vielä Olli ja Tommi, he ovat 9E luokalla. Ei uskoisi, että olemme hyviä kavereita keskenämme. Olli ja Joonas ovat tunteneet päiväkodista asti, Tommi liittyi ala-asteella heidän kanssa kimppaan, samoin Niko ja Joel. Itse tulin seiskaluokalla ja olemme seiskan ensimmäisestä päivästä asti olleet hyviä kavereita tai ehkä tässä tapuksessa ystäviä.

Olen auttamattoman kusessa Joeliin, sanotaan se heti tähän alkuun, koska "jouduin" tuon kyseisen pojan kanssa samaan joukkueeseen. Pelaamme koripalloa. Tässä lajissa yleensä sattuu ja tapahtuu, ainakin minulle. Ei olisi eka kerta, jos saisin pallon nenääni. On se tapahtunut varmaan ainakin kolmesti. Yleensä siitä selviää melko vähällä.

---

"Onks meil safka monelt?" Tylsistyneen ja äreän kuuloinen Joel kysyy. Meillä siis nyt välitunti, joten hengaamme kaikki kuusi kimpassa.

"Ykstoista viistoista." Olli mutisee nenä kiinni puhelimessaan. Itseäni ei juuri kiinnosta milloin meillä on ruoka, pahaa se kuitenkin on.

"Tietääks joku mitä safkaa siel ees on?" Kysyn, koska en ole menossa turhaa ruokalaan, huomatakseni, että siellä on jotain paskaa.

"Ohrapuuroo..." Kuuluu jonkun vastaus. Voi hitto, eli ei mitään syömäkelpoista.

"Okei mä en oo tulos. Mä meen käymää kaupas sil väli." Totean kaivellen takkini taskuja. Ehkä minulla sattumalta rahaa.

"Mä tuun messiin." Joel sanoo nopeasti ja alkaa itsekin kaivella takkinsa taskuja, rahan löytämisen toivossa.

Konsepti on nyt se, että minä ja Joel lähdemme kauppaan ja muut menevät ruokalaan. En voi sietää ohrapuuroa, hoten en ole syömässä sitä. Mielummin syön valmis-kolmioleipiä ja juon Noccoa.

Kello on pian vartin yli yksitoista, joten voimme kadota muiden näkyvistä nyt jo. Tämä välitunti on ennen ruokailua ja älkää kysykö miks, en tiedä. Sillekin varmaan jokin syy. Senkin täytyy olla joku maailman turhin.

---

"Moikka! Nähään huomenna!" Minä ja Joel toivotamme, Ollille ja Joonakselle. Olli ja Joonas ovat naapureita samoin minä ja Joel. Asumme kaikki neljä suht lähellä toisiamme, joten kuljemme ja teemme asioita paljon yhdessä.

Avaan kotiovemme ja astun sisälle. Vanhempani ovat eronneet viime lokauussa, mutta minä jääräpäisenä halusin jäädä isäni luokse asumaan, koska viihdyn täällä paremmin.

Käyn joka toinen viikonloppu äidin luona, mutta en oikein viihdy siellä. Hänellä on kiikarissa joku uusi, jolla on tapana olla aina silloin hänen tykönä, kun minunkin täytyy mennä sinne. En yhtään tykkää, mutta ihan sama.

Isäni tulisi puoli viisi töistä ja minä eilen fiksuna poikana lupasin tehdä.meilöe ruoan valmiiks, jottei hänen tarvitse alkaa tekemään sitä enää. Haluan olla välillä hyödyksi isälle.

---
Sanoja 500.

Saitte kuin saittekin tälle päivää osan! Lupailin tätä jo joillekkin kavereille, niin tässä on!