Pelkäsin, että putoat pimeyteen,
minun takiani
Sanoit, että siitä ei tarvitse murehtia vielä
Hetken ajattelin, että asiat voisivat mennä hyvin
Ehkä olin liian optimistinen
Sitten tipuimme
Ehkä sinulle oli pehmeä vastaanotto,
tai ainakin toivon niin
Toivon sydämeni pohjasta, että pääsit heti ylös
Toivon, ettei sinua sattunut
Minä taas tipuin kovaan maahan
Aluksi se ei edes tuntunut siltä,
mutta myöhemmin kipu levisi
En tiedä, koska pääsen kokonaan ylös
Olimme kuin kukat
Sinä tietysti se kauniimpi
Mutta ne kukat eivät enää selvinneet
Ne päättivät jatkaa matkaansa toisaalla,
erillä toisistaan
Koitan uskotella, että se on parempi näin
Ja niin se onkin
