Yhtäkkiä muutuin
Monella asialla ei enää ollutkaan oikeastaan väliä
Eikä niillä olekaan,
mutta oloni on silti minulle vieras
Tuntuu kuin olisi perhonen ilman siipiä
Metsä ilman puita
Laulu ilman sanoja
Jostain syystä se ei siltikään haittaa minua
Se on ainakin uutta
Ja uusia asioitahan pitää kokeilla, eikö?
Ehkä jonain päivänä perhonen kuitenkin saa siipensä takaisin
Metsään kasvaa puita ja
laulu ansaitsee sanat
