my last words

1

Täs vähä tietoo tän tarinan "päähenkilöstä"!

Olen juuri 16v täyttänyt nuori tyttö, joka muuttaa Kaliforniaan isänsä työn perässä. Nimeni on Seela. Minulla on tumman ruskeat hiukset ja vihreät silmät. Olen ainut lapsi perheessäni. Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni myös äiti ja isä. Asun pienessä omakotitalossa Helsingissä. Minulla on 1 paras kaveri joka on Aurora, joka myös vähän seikkailee tässä tarinassa. Minulla on pitkä aikainen ihastukseni, Jere, josta tykkään tosi paljon. Kaliforniassa minulla ei ole yhtään ystävää ( ainakaan vielä ;))

Täs ny oli vähä tausta tietoo, mut hei meeppäs nyt lukee tän tarinan eka osa!:)
(Sori kirjoitusvirheistä ja siitä, kun tää on vähä sekava näin aluks!)

Tulen koulusta kotiin ihan normaalisti niinkuin ennenkin ja laitan takin naulakkoon ja kengät jätän eteiseen. Käyn heittämässä reppuni vielä huoneeni tuolille ja menen keittiöön missä vanhempani ovat. Äitini pyytää minua istumaan. Teen niin koska tilanne vaikuttaa vakavalta. Kysyn " onko kaikki ok?". Isäni kertoo, että on saanut töitä Kaliforniasta ja, että muutamme sinne huomenna. Olen hämmentynyt, kun en aluksi tajunnut, mitä isäni oikein selitti. Juoksen huoneeseeni ja soitan nopeasti parhaalle kaverilleni Auroralle ja kerron tilanteen. Itkemme molemmat hysteerisesti, kun joudumme eroon toisistamme. Olemmehan olleen parhaita kavereita 1luokasta alkaen. Äitini tulee hetken päästä hoputtamaan minua jo pakkaamaan, sillä ensimmäinen muutto-auto tulee hakemaan tavaroita vähän yli tunnin päästä jo uuteen kotiini.

Time skip kun olen saanut pakattua

Katson tyhjää huonettani kyyneleet silmissäni ja mietin, että joudun jättämään lapsuudenkotini, missä olen asunut koko elämäni ajan. Eniten minua harmittaa jättää ystäväni, sukulaiseni, luokkakaverini ja tämä ehkä vähän yllättää, mutta pitkä aikainen ihastukseni, Jere.

Katson ikkunasta, kun muutto-auto peruuttaa pihaamme ja avaa takaovet tavaroille. Vanhempani alkavat kantaa huonekaluja autoon ja ei mene pitkään, kun ensimmäinen muutto-auto on täynnä tavaroitamme. Ilta alkaa hämärtyä ja yö alkaa tulla. Nukun seuraavan yön vieras patjalla. Mietin, miksi ihmeessä minun pitää nukkua tällä pienellä ja kovalla patjalla, kun vanhempani saavat nukkua pehmeällä ja isolla sohvalla. Kello on 2.00 ja en saa unta, kun ikkuna on auki ja kotikatuani pitkin menee autoja. En jaksa enää pyöriä tässä patjalla joten otan puhelimeni ja alan katsoa tiktokkia, josko se auttaisi nukahtamaan.

Saan vihdoin nukuttua. Herään siihen, kun äitini tulee herättämään minut ja sanomaan, että lähetään kohta kohti Kaliforniaan.
Olen vissiin nukkunut aika pitkään, kun kello on jo 12.00.
Katson puhelintani ja huomaan, että Aurora on laittanut minulle viestiä. Katson viestin, missä lukee "tule 12.15 teidän takapihalle niin hyvästellään..:)".
Kirjoitan Auroralle ensiksi "joo", mutta päätän poistaa sen ja kirjoittaa sen sijaan "älä sano noin, nää ei oo mitkää hyvästit! Mä tuun käymään lomilla ja voijaanhan me viestitellä ja puhuu ft".

Kello lyö 12.10 ja menen odottamaan Auroraa takapihan kuistille. Nään, kun Aurora ajaa hänen 3vuotta vanhalla pinkki violetilla pyörällään pihaamme, minun viereen. Me halaamme toisiamme ja alamme molemmat itkeä. Sanon Auroralle, että minulla tulisi häntä kova ikävä ja, että en unohtaisi häntä koskaan! Aurora toisti saman minulle samalla, kun itki hysteerisesti edessäni. Aurora sanoi, että hänen on aika lähteä ja niin jouduin eroon parhaasta kaveristani.

Time skip kun olen saapunut Kaliforniaan

Muutto-auton purkamisessa kesti yllättävän kauan, noin 5h! Kello alkaa olla jo myöhä, joten menen nukkumaan, että ehdin huomenna ajoissa kouluun, sillä olisi vähän noloa myöhästyä ekana koulupäivänä uudessa koulussa!!

Heräsin aamulla 6.00 herätykseen. Torkutin 10minuutia, mutta sitten äiti tulikin jo hakemaan minut aamupalalle. Ennen sitä puen kuitenkin vaatteet päälle. Kävelen keittiöön ja syön nopeasti puolikkaan leivän. Käyn harjaamassa vielä hiukseni ja lähden kävelemään bussipysäkkille. Odotan koulubussiani 2minuutia, kunnes eteeni ajaa punainen paku. Katson sitä ihmeissään ja mietin, miksi se pysähtyi kohdalleni. Pakusta nousee nahkatakkinen mies. Alan hätääntyä, kun hän alkaa lähestyä minua. Peruutan askel askeleelta taaksemmaksi, kun mies tulee koko ajan lähemmäs. Alan jo ahdistua. Olen juuri huutamassa apua, kun mies käskee vihaisen oloisesti olla hiljaa. Tottelen häntä, kun en tiedä mitä siitä voisi seurata. Yhtäkkiä kaadun selälleni, jolloin mies ottaa minut syliinsä ja vie pakun takakonttiin. Yritän päästä alas, mutta turhaan. Pian olen jo tämän pakun takakontissa. En tiedä missä olen tai minne olen menossa, mutta sen tiedän, etten ollut yksin takana. Siellä oli muitakin varmaan saman ikäisiä tyttöjä, kuin minä.

Täs ois nyt eka osa tätä tarinaa ja kiitoksia jos luit tän kokonaan!
Sanoja 680!❣️
Sori kirjoitusvirheistä!