Foreshadow || Blind channel one shots

2. Kuollut sisältä (Joel)

Kello on jotain puoli kuusi illalla. Pääsin juuri kotiin treenikseltä. Riisun takkini ja pudotan sen eteisen lattialle. Samoin myös kenkäni jäävät pitkin poikin eteistä. Laahustan suoraan sohvalle, josta on muodostunut kaatopaikka. Koko kämppäni haisee joltain oluen ja viinan välimuodolta, ja tölkkejä löytyy joka nurkasta. Sekä sohvapöydällä komeilee pari pitsalaatikkoa, ne ovat olleet tuossa jo pari viikkoa. En vain ole jaksanut siivota niitä.
Oikeastaan en ole jaksanut tehdä mitään muuta kuin käydä treeniksellä, ja sekin tuntuu maratooniakin suuremmalta työmaalta. Pitää yrittää esittää pirteää ja hyvinvoivaa, vaikka todellisuudessa on aivan kuollut sisältä, millään ei ole enää mitään merkitystä, arjen rutiinit on ihan perseellään, en edes ole tullut ajatelleeksi sitä, että ihminen tarvitsisi ruokaa elääkseen. Noh samapa se. Saatoin minä syödä toissapäivänä, vai olikohan siitä sittenkin jo viikko..?

Elämän hallintani on riistäytynyt aivan käsistä, viinapullo on lähin ystäväni ja olut tölkki tulee heti toisena.
Olisihan minulla bändin jätkät tukenani, mutta tuskin he jaksavat tälläisen säälittävän ihmispaskan huolia ja murheita kuunnella. Enkä viitsi häiritä heidän elämäänsä omilla ongelmillani. Tarvitsisin ehkä apua, mutta en jaksa pyytää, kun ei minua varmaan kukaan halua auttaa.

Minulla on vain pömpöttävä kaljavauvamaha, epäpuhdas ja ruma naama, normaaliakin rasvaisemmat hiukset, hieman nuhjuuntuneet vaatteet ja uniongelmia. Unilääkkeeni loppuivat pari päivää sitten, ja en yllätyksekseni sen jälkeen olekkaan nukkunut kolmea silmänräpäystä enempää.

Pääsisikö vain helpommalla, jos päättäisi päivänsä. Lähtisi ikuiselle matkalle kohti tuntematonta ja sen yli. Samassa hain itselleni paperin, kirjekuoren ja kynän. Aloin raapustaa paperille jonkinmoista tekstiä.

"Hei, Joel täällä..

   Haluan vain kiittää teitä siitä, että olette jaksaneet minua nämä kaikki vuodet. En varmasti ole aina ollut mitenkään helppo tai mukava kolleega, tai edes ystävä. Mutta aidosti rakastin, ja rakastan teitä kaikkia viittä koko sydämeni kyllyydestä.

Kun luette tätä, olen jo kaukana täältä. Matkalla viimeiselle seikkailulleni.
Älkää jääkö ikävöimään minua, vaan jos tunnette kaipuuta, menkää ulos tähtitaivaan alle, sysitumman yön pimeyteen. Ja ottakaa vaikka pullo kuohuvaa mukaanne. Olen aina seuraamassa touhujanne taivaanrannan tuolta puolen. Menkää ja valloittakaa koko maailma rock musiikin ehdoin. Keikkailkaa ja kiertäkää maailmaa koko sydämenne ja tahtonne voimin. Bailatkaa keikoilla, baareissa, treeniksellä ja keikkabussissa. Tehkää se kaikki minun vuokseni, eläkää parasta elämääne ikinä. Eläkää hetkessä, älkääkä jääkö murehtimaan menneitä. Olin vain yksi pysäkki junamatkanne varrella, ja nyt on aikani poistua kyydistä. Jatkaa matkaani omille teilleni ja antaa teidän hoitaa homma kotiin, tehkää se mihin minä en pystynyt, vaikka oisin ehkä halunnut.

Nähdään sitten joskus kahdeksankymmenen vuoden päästä, ei yhtään aijempaa, eikä yhtään myöhempää. Ehdimme kyllä vielä hyvästellä. Ei ehkä maan päällä, mutta pilvissä.

Rakkahin terveisin, teille kaikille. Pysykää vahvoina ja älkää antako minkään lannistaa intohimojenne toteutumista. Suojelen teitä aina -  Joel Hokka <3

____________________________

Menipä deepiks :D pt 2?

Tätä oli ihan "mukava" kirjottaa, älkää käsittäkö väärin en tietenkää haluis Joelille tai kenellekkään kuolemaa, mutta tähän tekstiin sai purkaa vähän ajatuksia ja fiiliksiä. Se helpottaa hieman :")

Mut nyt on mun aika painua höyhensaarille, sillä kello on jo puol 2 yöllä 8)   Öitä kaikille mussukoille (:D)