True colours

1

true colours

prologi -

Onnistumisen tunne. Se valtas mun mielen - millään ei ollut enää väliä. Kaikki oli mahdollista mulle ja mun punaruunikolle kuusivuotiaalle puolveriruunalleni Qasqhuaille. Classic - kisoissa oli aina ollut oma hohtonsa - mutta ei ikinä näin suurta. Nyt minä, Desirée, neljätoistavuotias pikkutyttö kilpailin mahtavalla hevosellani 145 - sentin luokassa - joka oli kaikenlisäks teknisesti vaikea. Mutta nyt me ylitettiin pahin este - kolmoistrippeli joka meni meiltä tuosta noin vain. Me laukattiin kohti viimeistä estettä, ja mä vilkaisin katsomoon. Tuhansia ihmisiä huus meitä nimeltä ja heilutti lippuja. Hymyillen mä ojentauduin eteenpäin antaakseni Qashquaille ohjaa hyppyyn - mutta jotain meni vikaan. Qash kompastui ja mä lensin pää edellä mukana - mun viimeisin havantoni oli lämmin, mutta eloton hevosen pää ihan mun naamani vieressä. "Mä seuraan sua perässä Qash", mä kuiskasin ja vaivuin sitten syvään uneen.

luku 1 JUSTIN

Mä huokaisin syvään katsoessani äitiä vetoavasti silmiin.
"Mutta kun mun koko kesä menee siel.. miten kaikki suunnitelmat Ryanin, Chazin ja Chrisin kanssa?" mä inisin äidille, joka pudisti päätään.
"Justin, me mennään sinne. Sulla on viel monta kesää edessä, ja siel voi olla vaikka kivaakin", äiti tokaisi mulle ja mä tyydyin päästämään muutaman sammakon suustani. Ei parissa viikossa keskellä Englannin maaseutua olis ollut mitään - mutta koko kesä, kolme kuukautta.. ja lähtö olis jo huomenna - tänään kun loppui koulut. Mua ei huvittanut yhtään lähteä johonkin maaseudulle junttilaan johonki maaseutumajataloon minkä pihassa ois lehmiä ja kanoja, ei todellakaan. Halusin toimintaa. Ja seuraa. Kolme kuukautta äitin kanssa maaseudulla ilman yhtään mun ikästä.. Huhhuh. Ajatuskin sai mut voimaan pahoin - mutta siitä ajatuksesta tulis totta. Ikävä kyllä. Huokaisten mä painauduin vasten Sammya - se sentään tulis mukaan. Onneks.

Leväytin suurensuuren matkalaukun keskelle mun parisänkyäni - sitten siihen alkoi lentelemään t-paitoja, huppareita, uimashortseja, farkkuja, lökäreitä, boxereita, sukkia, supria, aurinkolaseja sun muuta ja viimeseks mä tungin siihen päälle läppärin, lentokoneeseen mä en sitä ottais. Mä suljin sen laukun kannen ja kiipesin sen päälle istumaan, jotta saisin sen kiinni. Mä pompin hetken sen päällä kunnes se antoi vähän periksi ja sain vetoketjua kymmenen senttiä enemmän kiinni. Mä hyppäsin siitä alas ja asetin sen maahan, ettei mun läppäri hajoais. Varmaa siel ei oo ees nettii. Mä tyydyin sammuttamaan valot ja huikkaamaan äitille hyvät yöt ja lösähtämään sängylleni - sitten mä kumminkin kaivoin esiin mun iPhonen ja kirjauduin ensin twitteriin. Seuraajia pikkasen yli 2 miljoonaa. Mä klikkasin kohtaa 'uusi twiitti' ja aloin kirjoittamaan.
'Lähtee huomenna Englantiin koko kesäks mutsin kans, säälikää :s' Sen julkaistuani mä kirjauduin facebookiin ja päivitin saman tilan sinne - ja pian alkoi kuulua tykkäyksiä ja kommentteja.
'lol biebs, et lähe!' Christian kirjotti, johon Ryan heti perään totes tulevansa mukaan. Sitten Jasmine toivotti hyviä matkoja ja Chaz voivotteli mun kohtaloa. Mä huokaisin syvään.
'Pakko', mä kirjoitin lyhyesti siihen ja kirjauduin sitten ulos, haudaten kasvoni tyynyihin. Mitä mä tekisin siellä? Leikkisin eräjormaa ja samoaisin metsissä, sitte harmaakarhut tulis ja söis mut koska pidin henkitanssirituaalin? Ehkä mä istuisin koko kesän sisällä dataamassa ja syksyllä en näkin enää mitään muuta ku facebookin logoja. Tai sitten mä pulahtaisin uimaan, josta saisin hengenvaarallisen tappajakalataudin ja alkaisin kuolata ja käyttäytyä kuin kamelikala - ja sitten mä kupsahtaisin. Miljoonat fanit jäis kaipaamaan mua. Yh, siel ois sellasii olkihattusia maajusseja jokapaikassa ja elovenatyttöjä - kilttejä, äidinkultia tietenkin, mutta nekin asuis kaukana. Pellot ois täynnä hereford - lehmiä ja jotai lampaita, pihapiirin maalaistalossa kasvatettais kanoja ja koko kylässä olis yks marketinpahainen, johon mä en edes koskis. Se olis sellanen lämmin läävä, jossa oli läski, omasta mielestään seksikäs liian avonaisessa paidassa oleva mummo joka yrittäis kaupata itteensä mulle - ja sitten seuraava kaupunki ois noin viidensadan kilsan päässä. Puhelin ei toimis ku kaks minuuttia kerrallaan - ja senki ajan naapurin ämmä käyttäis puhuen juorujaan ystävättärensä kanssa, joka näytti ihan kanalta. Kaikenlisäks kylän ainoa tyttö olis nelivuotias ja seurais mua kaikkialle ja käskis mut syömään matoja. Ei, tätä mä en halunnut. Todellakaan.