You won't see me fall apart || Niko Moilanen x Joonas Porko

like a brothers

Niko

Heräsin hirveässä kiireessä ihanan unen jälkeen. Olisi kiire treenikselle. Ja tottakai ottaisin "Nopean" suihkun ennen kuin lähden. Käyn suihkussa ja katsahdan kelloa. "VITTU!" manaan kun olin jo 15min myöhässä ja Tommi ja Joonas olivat soitelleet minulle. "Heii totaa vittiks tulla hakee mut mun kämpältä ku taas vähä myöhästyin?" Kysyn Joonakselta puhelimessa. "Joo toki" Joonas vastaa.

Alan odotella Joonasta ja mietin sitä unta. se tuntui todelle muttei ollut. Halusinko olla sen totta? En tiedä. Väsyttääki aivan helvetisti. Väsytti niinki helvetisti että nukahdin sohvalleni.

Joonas

Saavun tuon myöhästeliän asunnolle. Hän oli jo nukahtanut. Katselin tuota hetken ja nostin tuon tavarat autoon ja menin sisälle. Katselin jälleen tuota hetken kunnes nostin hänet syliini ja vein autooni. Pääsemme perille ja tuo nukkuu edelleen. Nostan jälleen tuon tavarat ja vien ne treenikselle ja käyn hakemassa tuon miehenkin autosta.

"Hetkone mitäs täälä tapahtuu?"  Joel sanoo tullessaan minua ja Nikoa vastaan kun kannan tuota. "Nukkuu" Vastaan vain ja vien Nikon lähimmälle sohvalle nukkumaan vielä hetkeksi. Katsahdan muita jätkiä ympärilläni. "Etteks te oo koskaa nähy Nikoo nukkuus vai" sanon jätkille. Jätkät nopeasti kääntyy pois ja menee soittimilleen. Niko alkaa heräillä. "Mi.. Miten oon jo treeniksellä?" Niko kysyy minulta hänen vieressään. "No suoraan sanottuna kannoin sut ja sun kamat treenikselle" Vastaan tuolle uneliaalle Nikolle. Niko nousee ylös ja melkein heti meinaa kaatua. Otan jätkästä kopin. "Nonii! Rauha" Sanon Nikolle vähän ehkä naurahdellen. "Ooks syöny ja juonu?" Kysyn Nikolta. Niko pyörittelee päätään ja katsoo vain maahan. Nostan tuon kokonaan syliini ja vien Nikon keittiöön.

Lasken Nikon pöydän ääreen ja menen itse tekemään aamupalaa tuolle jätkälle. "Joonas" Kuulen takaapäin. "No, mikä on?" käännyn ja kysyn Nikolta joka on allapäin. "Voinks sanoo sulle jotain?" Niko kysyy pää aivan alhaalla ja surullisena. "Tottakai veli" Vastaan tuolle ja nappaan tämän ensin isoon haliin. "Joonas, Mä... Mä en jaksa enää" Niko sanoo ja alkaa itkemään. "Ei ei ei ei, Niko kuuntele nyt! Me kaikki tuetaan.. " kerkeän sanoa ennen kuin  Niko on jo halaamassa minua uudelleen aivan kyynelten peitossa.

Heilun halissa hetken jos Niko edes vähän rauhoittuisi silloin. "Mut hyvä että pystyit kertoo ton, oon ylpee susta" Sanon ja sekoitan tuon hiuksia. Kerroin Nikolle että hänen täytyisi mennä hoitoon koska kukaan meistä ei haluaisi menettää Nikoa. Ei bändi. Ei fanit. Ei Nikon perhe. Ei Minna. Ei muut Nikon kaveritkaan. Niko halasi minua pitkään ja kun Nikon kyyneleet olivat loppuneet, menimme muiden luo takaisin. Treenasimme hetken aikaa.

"Hei Niko, ooks fine?" kuulen Joelin kysyvän Nikolta. Kävelin Nikon ja Joelin luo.Nappaan Joelia kädestä ja vedän häntä eri suuntaan Nikosta. Vihjaan Nikolle että en kerro mitään siitä asiasta ja lähden Joelin kanssa keittiöön. "HEI MITÄ SÄ NYT!? NIKO EI OO IHA FINE" Joel Huutaa. "Joo ja kerron yhen jutun asiasta" vastaan Joelille. Pysähdymme keittiöön. "Musta tuntuu että Niko ei pysty vetää nyt treenei nii olisko okei jos kertosit muille että hoidetaa mun ja Nikon jutut myöhemmi et me mennää jo" Sanon Joelille. "Joo jos se ei haittaa sua tai Nikoo" Joel vastaa. Nyökkään ja lähdemme. Menen suoraa Nikon luo ja sanon Nikolle että pakkaa tavaransa jos niitä on levällä että lähtisimme nyt. Niko nyökkää ja alkaa ottamaan tavaroita kasalle ja lähdemme koska itsellä omat tavarat olivat Kitaraa vaille valmiina. Niko istuu autoon. "Haen nopee viel yhe jutu, oota siinä" sanon ja juoksen treenikselle. Haen nopeasti hupparini joka oli jäänyt jo kauan aikaa sitten treenikselle.menen takaisin autoon. Siellä Niko kirjoitteli jotakin. En tiedä mitä mutta ei se välttämättä minulle kuulukkaan. Astuin autoon kuskin paikalle ja lähdimme ajamaan.

"Pystyks jäämää mun luo hetkeks?" kysyn tuolta. "Joo tottakai, en haluukkaa olla yksi" Niko vastaa. Matka sujui nopeasti ja hyvin. Pysähdymme pihaani ja menen avaamaan tuolle miehelle auton oven. Minulla oli uusi asunto joten Nikolla ei ollut mitään käryä missä se olisi ja miltä se näyttäisi. "Tänne päin" Sanon tuolle ja tartun tämän kädestä. Vedän häntä kohti ovea. Saatan Nikon asunnolleni. "Tällänen" sanon Nikolle. "Wau, sähä osaat sisustaa hyvi" Niko sanoo ensimmäisenä. "Kattele vaa ympärilles, haen meijän kamat" Vastaan tuolle ja lähden autolleni.

Niko

Joonas lähti hakemaan  kamojamme ja minä jäin tutkimaan tuota kämppää. En tiedä miksi mutta ryntäsin heti makuuhuoneeseen. "WOW!" melkein huudan kun avaan oven. Huone oli aivan uskomaton ja näytti ainoalta huoneelta johon tuo poika oli panostanut aivan täysillä sydämmensä pohjalta.

"Hetkonen" sanon hiljaa päässäni. Näin laatikon sängyllä joka oli auki. Menin uteliaisuudesta katsomaan. Menin laatikon viereen ja katsoin laatikkoon. Mielialani muuttui hetkessä kun näin laatikossa 2 partaterää joista toinen oli veressä. Laitoin laatikon kiinni ja menin olohuoneeseen tutkimaan.

Tutkiskelin Joonaksen vilttiä. Se näytti aivan samalle minkä annoin 4-vuotta sitten Joonakselle syntymäpäivä lahjaksi. Luulin Joonaksen heittäneen sen jo pois mutta ilmeisesti ei. Kuulen oven avautuvan. "Hei onks tää se mun antama viltti 4-vuotta sitte?" kysyn Joonakselta. "Joo" Joonas vastaa ja kävelee viereeni.