painajaisesta unelmiin / Blind Channel fan fiction

4. Kiusattu

Siljan pov:

Kuuntelimme muutaman Blind Channelin kappaleen, jotka oli oikeestaan kaikki hyviä. Pitääki alkaa kuuntelee enemmä. Olemme myös jutelleet jotain kuulumisia jne.

"Nii säähä meet yläasteelle kesäloman jälkee eiks nii?" Niko varmisti.

"Joo meen." Vastasin.

"Okei no tää tuli sit hyvään kohtaan ni se koulu ja luokka on sit muillekki uus." Niko sanoi.

"Totta, jep." Vastasin. En ollut edes miettinyt tuota.

"Mites sul menee koulussa et millasii numeroit sul tulee ja onks sua esim kiusattu tai jotai?" Niko kysyi.

"No kokeist tulee aineest riippuen seiskaa viiva ysii ja todistukses numerot on kasei ja ysei. Ja ömm... No mua on kiusattu koko kuus vuotta koulussa. Et se on ollu sellast haukkumist ja tunneil jollai paperipalloil heittelemist." Vastasin niin kuin asia on. Tosin lopun kerroin vähän vaikeroiden.

"Oon pahoillani. Sanothan sä sit heti jos sua kiusataan tääl uudes koulus?" Niko varmisti.

"Joo tottakai." Vastasin. En ole varma oliko tuo totta, sillä en ole tottunut puhumaan ongelmistani.

Olimme perillä Helsingissä. Niko parkkeerasi autonsa kerrostalon parkkipaikalle. Niko nappasi ennen minua tavarani autosta ja lähti sisälle päin. Sisällä menimme hissillä kolmanteen kerrokseen ja sieltä Nikon kämppään.

Asunto oli kivan moderni. Siellä oli paljon mustaa, mutta se sopi sinne, ja mä tykkään mustasta eli ei todellakaan haittaa. Seinillä oli jotain tauluja liittyen kai Nikon musiikkiuraan ja kyllähän sieltä joitain soittimiakin löytyi. Tai no siis sähköpiano ja kitara joka oli kuulemma jonkun Porkon.

"Mulla on täällä yks huone joka on toiminu niinku vierashuoneena, tai no jätkien sammumishuoneena niin sä saat sen nyt sun huoneeks. Siel on sänky ja kaappitilaa ja joku työpöytä." Niko kertoi kun olin hetken katsellut ympärilleni.

"Uu okei kiitos!" Vastasin yllättyneenä. Olin valmistautunut nukkumaan sohvalla enkä ainakaan saamaan omaa huonetta.

Lähdin nopeasti pomppimaan keppieni avulla kyseistä huonetta kohti. Niko toi perässä laukkuni sinne. Huone oli aika pieni, mut se on vaan hyvä. Osaan pitää sen paremmin siistinä. Aloin heti purkamaan vaatteitani ja tavaroitani kaappin ja työpöydän laatikoihin.

Laitoin tavaroita paikoilleen noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen Niko ilmestyi huoneeni ovelle.

"Mitäs teet?" Hän kysäisi.

"Laitoin tavaroita paikoilleen." Vastasin tyytyväisenä työhöni.

"Okei. Tuutko syömään?" Niko kysyi.

"Juu voisinhan mä." Vastasin nopeasti.

Niko lähti jo edellä keittiöön. Kaivoin vielä nopeasti laukusta puhelimen laturini ja pistin puhelimen lataukseen. Lähdin huoneesta etsimään keittiötä. En tosiaan ole mitenkään tarkasti katsellut kämppää kun pompin suoraan vain huoneeseeni. Keittiö oli kuitenkin aivan helppo löytää, sillä pienessä avarassa kämpässä ei kauheasti erillisiä huoneita ole.

Niko oli laittanut spagettia ja jauhelihaa. Löytyi siitä pöydästä jotain kämästä salaattiakin, mutta siitä huomas jo et Niko ei paljoa kokkaile.

"Joo en oo sit mikään mestari kokkauksessa niin totuttele tälläseen ruokaan." Niko kertoi niskaansa raapien.

Hän luki ajatukseni. Ja tietäisipä vaan miltä mun tekemä ruoka maistuu. Ja joo, oon joutunu tekee pääosin itelleni ruokaa ku eihän mun vanhemmat siihenkää kykene.