Puhelimen herätyskello pirahti soimaan ja tunkeutui uneeni. "You and you, you're only for you. Not for meeee.." Käännyin unisesti ja avasin silmiäni juuri sen verran että saatoin sulkea herätyksen.
"Natalie! Ylös", äidin ääni huuteli ja herätti minut suurimmaksi osaksi. Niin.. Pakko ajattelin ja pakottauduin nousemaan. Laahustin työpöytäni luo ja nappasin eilisiltana valitut vaatteet. Mustat legginsit, vaalea paita ja hiusdonitsi pitkiin oransseihin kihariin hiuksiini.
Kun sain vedettyä tukkani viimein ponihännälle, katselin itseäni peilistä. Silmät välkkyivät kauniin sinisinä ja pisamat olivat mitä nyt sattuivat olemaan. Oranssihtavia pisteitä nenällä ja silmien alla. Kaipa ne saivat kelvata. Ainut mistä en pidä, on miltei liidunvalkea iho. Se on liian vaalea makuuni.
Astuin pieneen keittiöön jossa hänen äitini hääräsi jotain. Otin jääkaapista voin ja kaapista leipäpussin. Otin pussista leivän ja voitelin sen hitaasti. Kun sain leivän voideltua, hotkaisin sen miltei hetkessä.
"Olen tänään pitkään töissä, jos haluat, niin käy Alicen luona", äitini huokaisi ja napsautti eväsrasian kiinni. Mumisin jotain vastaukseksi ja kävelin äitini edellä pois keittiöstä. Menin huoneeseeni ja päätin tarkistaa reppuni.
* * *
Ovi kolahti ja suuntasin bussipysäkille. Siihenkin kerkesi tottua kun monta kertaa käytti linja-autoa. Juuri kun istahdin pysäkin katokseen, bussi kurkisti jo kulman takaa ja nousin. Otin puhelimeni ja laitoin musiikkia. Laitoin langattomat nappikuulokkeet korvilleni ja katselin ohi vilahtavia maisemia.
* * *
"Raudusahon koulu", kauttimista kuului rahiseva ääni. Nousin ja kävelin ulos kiittäen kuskia. Siinä se oli, taas. Niinkuin joka päivä. Heilautin repun kunnolla selkääni ja astelin koulun pihalle. Luca juoksi minua vastaan, niinkuin joka päivä. Paitsi että joka päivä Lucan katseessa oli enemmän ja enemmän jonkinlaista lämpöä. En kyennyt ymmärtämään mitä, mutta jotain se oli.
"Moii! Meillä on muuten tänään se matikan koe", Luca sanoi.
"Mitä? Onko?" kysyin kauhuissani. Luca nyökkäsi ja nappasi kädestäni kiinni. Hän lähti vetämään minua kohti koulun sisäänkäyntiä. Luca oli vain hiljaa ja yritin pysyä perässä.
"Et sitten taaskaan muistanut", poika jupisi huvittuneena. Kohautin vain olkiani ja hymähdin myöntävästi.
"No sori, mulla on kotona hirveesti tekemistä muuteenkin, ja sitten pitäs vielä opiskella", murahdin. "Mahdotonta! Miten ne oikeen luulee että me keretään tehä kaikki"
Luca hymyili ja vetäisi lasin oven auki. Kompuroin hänen edellään sisään ja otin kengät jalastani.
"Miten sun tunti meni?" kysyin Lucalta. En halunnut puhua vain koulusta, se oli tylsää. Vain koulua, koulua ja.. kaikkea mahdollista kouluun liittyen.
Niin, miten heillä edes oli samana päivänä koe, ja vielä sama kun he olivat eri luokilla? Kaiken selittää se että heidän luokillansa on sama lukujärjestys, heidät on vain jaettu kahteen eri tilaan. Kokeet oli aina samana päivänä, jos jokin oli eri niin oppilasmäärä ja opettaja. Ja se jos jokin oli ärsyttävää. Luokkani oli valtava. Siinä oli 30, tai ehkä enemmänkin oppilaita. Lucan luokalla oli taas ehkä 16 oppilasta. Todella huonosti jaettu, mielestäni siis. Opettajakin oli mitä sattui. Lucan luokalla se on kuulemma tosi tarkka ja 'rage'. Minun luokallani se on lepsu, ja aika säikky joitain oppilaita kohtaan.
Astuin luokkaan ja heilautti kättään Lucalle joka jatkoi matkaansa vielä käytävää eteenpäin. Suurin osa luokasta istui jo luokassa. Tai itseasiassa juoksi ympäri sitä. Paperilennokit lentelivät ja nauru raikui.
"Voi ei, olen vain pikkuinen opettaja. Apua!" joku yritti vitsikkäästi matkia opettajaamme. Kohautin olkiani ja menin tyhjälle paikalle.
"Moi Nata", ääni tervehti takaani. käännyuin ja huomasin Rihannan irvistelevän Juhon kanssa. Juho ja Rihanna ovat seurustelleet varmaan jo vuoden. Toiset jotka näiltä kahdelta luokalta seurustelivat, olivat Lia ja Milana, ja Milka ja Aatu. Ei kai muita.
Kun opettaja vihdoin tuli luokkaan, kaikki oli sekasorron vallassa. Mutta kun hänen perässään tuli kulmat kurtussa oleva keski-ikäinen miesopettaja, kaikki hiljenivät.
"Sanokaa hyvää huomenta herra Kivimyllylle", opettaja, eli Minna, sanoi.
"Hyvää huomenta", luokka toisti kuin transsissa. Oppilaat hakeutuivat paikoilleen hitaasti, mutta he silti liikkuivat. Säpsähdin. Mitä täällä tapahtui? Luokka totteli? Se oli outoa, todella outoa.
"Mietitte varmasti miksi herra Kivimylly on täällä", Minna aloitti, enemmän arvokkuutta äänessään kuin pitkään aikaan. "Minä muutan Tampereelle, joten Kivimyllystä tulee uusi opettajanne"
Tuntui siltä että kaikki pysähtyi. Sitten luokan keskeltä kuului supinaa ja herra Kivimylly yskähti terävästi saadakseen hiljaisuuden. Natalie tuijotti Kivimyllyä, eikä tiennyt pitikö olla iloinen vai vihainen vai jotain ihan muuta. Mitä ihmettä?
YOU ARE READING
Virheellinen ystävyys
Teen Fiction"Etkö voi vain olla välittämättä? Tämä on minun elämäni ja asiani!" 13-vuotias Natalie on aloittanut muutamia kuukausia sitten seitsemännen luokan ja koulu alkaa painaa päälle. Luokkakin on valtava ja suurin osa pilkkaa opettajaa eikä oppimisesta tu...
