The Letter

Juoksin ulos...

Louis

Olemme bändi. Olemme One Direction. Kaikki tietävät meidät. Me myymme stadionkonsertit minuuteissa loppuun ja kasaamme kymmeniä palkintoja. Me emme pääse minnekkään etteikö kamala paparazilauma piirittäisi meitä. Kaikki ajattelevat että minä haluaisin tuollaisen elämän kuin esim. Louis Tomlinson. Ei, Ei, Ei, asiat eivät ole näin. Ainakaan jos olet ihastunut bändikaveriisi, joka seurustelee toisen bändikaverisi kanssa. En kestä tätä enää, olenhan kestänyt sitä jo neljä vuotta!

"Moi!" Huusin kun tulin kotiin.

"Mmm..." Kuului Harryn, ihastukseni, ääni. Pian kuului vain huulten maiskuttelua kun ne yhdistyivät. En kestä enää katsoa kun Harry ja Liam nuoleskelevat. Purskahdin itkuun. Juoksin portaat ylös huoneeseeni. Näin vain Harryn säälivän katseen ja sitten askeleet jotka tulivat ovelleni.
Helvetti kun ovessa ei ollut lukkoa! Piilouduin vaatekaappiini. Tiesin että Harry löytää minut mutta, pakko keksiä jotain.

"Louis, miksi itket?" Hän kysyy kun avaa vaatekaappini oven.

"Tuli vaan kaverin kanssa vähäsen riitaa" keksin tekosyyn.

"Voi ei, haluaisitko kertoa miksi?" Harry silitti selkääni.

"Ööm... No en itsekkään oikein tidä, kun se alkoi vaan huutaa mulle ja sitten lähdin sen luota..." Yritin esittää mahdollisimman surullista.

"No voi harmi. Haluatko olla yksin?" Harry kysyi.

"Haluan!" Melkein huusin tuolle.

"Rauhoitu, en ole mielestäni tehnyt mitään sulle!" Harry sanoi hieman ärtyneenä.

"NIIN ET TIETENKÄÄN SINÄ OLE KOSKAAN TEHNYT MITÄÄN VÄÄRÄÄ!" kiljuin.

"NO KERRO SIITEN MITÄ VITTUA MÄ OLEN TEHNY!" Harry muuttui punaiseksi.

"ET MITÄÄN, HÄIVY MUN SILMISTÄ KUSIPÄÄ!" Kiljuin vielä kovempaa. Samassa tunsin käden poskellani. Harry löi minua. Mitä helvettiä. Kyynel vierähti poskelleni.

"Anteeks... anteeks Louis...anna anteeks!" Harry näytti todella katuvalta, mutta päätin pitää pääni kylmänä.

"Häivy... mun huoneesta ja mun elämästä! Kyllä mä sulle vielä näytän!" pidin kättäni punaisella poskella ja aloin itkemään lohduttomasti. Harry silitti selkääni, mutta riuhtaisin itseni irti.

"Mikä sulla on oikeesti, Louis" Harry kuiskasi. Hänen äänensä sortui kun alkoi itkemään. Se ei auttanut nyt.

"Mikä vitun ongelma sulla on?" Huusin taas.

"No anteeks, voiko herra Tomlinsonille korvata tämän jotenkin?" Hän kysyi.

"Et, sä et ikinä voi korvata sitä mitä sä teit! Mua ei ikinä, milloinkaan oo sattunu näin paljoa!" Aloin taas kiljua. Harry nousi seisomaan ja lähti. Nyt minulla oli aikaa suunnitella yhtä juttua jota toivon ettei hän unohda.

Harry

Kävelin alakertaan.

"Mä en tajua mikä Louisilla on" Sanoin poikaystävälleni Liamille. Olimme olleet yhdessä neljä vuotta mutta nyt meillä meni todella huonosti. Riitelimme suurin piirtein joka asiasta.

"Mä tiedän, se on mustasukkainen" Liam sanoi tuijottaessaan puhelintaan. Istuin hänen viereensä. Yritin katsoa kenen kanssa Liamilla oli niin tärkeä keskustelu meneillään. Hän kuitenkin huomasi sen. Paska.

"Mitä, yrität lukee mun viestejä? Mun tietääkseni ne ei vittu kuulu sulle pätkän vertaa!" Tuo huusi minulle. Minua alkoi tosissaan ottaa päähän.

"No mun tietääkseni mä olen sun poikaystäväsi ja mulla ois vähän niinku oikeus tietää!" Huusin takaisin.

"No kun ei ole sellaista oikeutta! Ja minkä vitun takia sä mietit sitä Louisia, siis se on mun kaveri ja sunki. Mutta puhut nykyään koko ajan siitä!" Liam ei ole koskaan huutanut minulle näin.

"No kun mä ajattelin että mikä mun parhaalla kaverilla on! Ja sua näyttää muutenkin enemmän kiinnostavan se kännykkä ja joku toinen!" Kyyneleet alkoivat valua poskiltani.

"Hei, ehkä meidän ei kannattais riidellä enää" Liam sanoi.

"Oot oikeessa! Mennään nukkuu!" Sanoin.

Yöllä

Heräsin siihen kun kuulin Liamin kännykän viestiäänen. En voinut olla vilkaisematta sitä. Varmistin Liamin nukkuvan vieressäni. Avasin hänen iPhone 5 koodin 2037. Näin viestiketjun, avasin sen. Hän viestitteli jonkun Jackin kanssa.

Sinä: Moi kulta, miten menee? Tuutko pian tänne Lontooseen?

Jack: moi vaan! Ihan hyvin täällä Suomessa. Tun varmaan kolmen päivän päästä sinne. Entä Harry, mitä sä sille sanot?

Sinä: Ihanaa et tuut piristää mun päiviä! Älä Harrysta välitä. En jaksa kattoa sitä enää hetkeäkään. Musta sä olit paljon parempi viikonloppuna niissä petipuuhissa;)

Jack: ai kiitos😊. Nyt pitää mennä! Moikka.

Sinä: Moikka, pusuja!

Kyynel vierähti silmäkulmastani. Katsoin kihlasormustani, hän kosi minua kaksi vuotta sitten.
Liam oli pettänyt minua viikonloppuna. Muistan kun hän sanoi menevänsä yhdelle Thomasille, meidän kavereillemme. Nyt oli eron hetki käsillä. Käännyin toiselle kyljelleni, oveen päin. Ihmettelin miksi kirkas valo loisti jostain huoneesta. Ajattelin sen olevan vain vessanvalo. En kuitenkaan jaksanut välittää joten itkin itseni uneen.

Louis

Olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Meillä alkaisi viikon päästä Amerikan kiertue. Minulta jää se väliin.
Kirjoitin Harrylle kirjettä. Sain kirjeen valmiiksi. Taittelin sen, sujautin sen kirjekuoreen ja raapustin päälle 'Harry'.
Aloin nukkumaan sillä tiesin että huomenna olisi ihana päivä.

Heräsin aamulla tai aamuyöllä kännykkäni herätyskellon ääneen. Nousin ylös. Oli talvi. Puin shortsit ja topin päälleni. Jätin kännykkäni Harrylle(hän oli kinunut sitä jo kaksi vuotta). Kävin jokaisessa huoneessa paitsi Harryn ja Liamin. Sanoin jokaisen ovenraosta "hyvästi" kaikille. Hyppelin portaat alas ja jätin kirjeen pöydälle. Laitoin Kännykkäni, Vanssini, Converseni, aurinkolasini, raitapaitani ja Harryn antaman pehmolelun pöydälle kirjeen alle. Juoksin ulos...