on taas syksy
ja minä vajoan true crime podcasteihin
ja pudonneiden lehtien tuoksuun
iltakävelyilläni pimeydessä
piiloudun siskoltani kirjaston nurkkien taakse
sillä hänellä on oma elämänsä
ja minulla omani
vaikka kotona välissämme onkin vain yksi hassu siniseinäinen huone
nostalgisoin viime syksyä
räikeän värisiä hiuksiani
yömyöhään venyviä junamatkoja joensuuhun
ja sinun kotisi tuoksua
joka on niin vahva
että jos yritän tarpeeksi
pystyn vieläkin palauttamaan sen mieleeni
YOU ARE READING
heijastuksia
Poetryjulkasen tänne mun kirjottamia runoja koska oon cringe ja kadottanu mun häpeäntunteen ja itsesuojeluvaiston ja päätin et nää ansaitsee vihdoin nähä päivänvalon 😋
