okay.... (jiko&oleksi)

älä mee

 tw itsetuhoisuus 

nikon pov

olen tällähetkellä pienessä kännissä, tajuan kuitenkin mitä tapahtuu. olin juuri äsken pannut joonaksen kanssa vaikka en olisi välttämättä halunnut. joonaksesta tulee yleensä kännissä todella kiimainen ja huomionhaluinen, joka on ehkä vähän huono asia. yleensä tilanteet eskaloituu siihen että aamulla löydämme itsemme samasta sängystä. tähänasti jokakerta olen vain lähtenyt ennen kuin joonas herää. päätän pukea vaatteeni, ja lähteä heti. suuntaan kohti eteistä jossa lattialla on mytyssä ulkovaatteemme eli kengät, takit ja pipot. "minne sä meet?" kuulen unisen ja tutun äänen kysyvän. voi helvetti. "ööh vessaan vaan" keksin nopean valheen. "mut vessa on ihan eri suunnassa?" "ööh" "etkai sä oo taas vaan lähössä meneen?" joonas kysyy. pystyn kuulemaan joonaksen äänestö pettymyksen ja surun. "ok,olin lähössä.en haluu olla täällä, koko juttu on virhe eikä se merkkaa mulle mitään." syljen sanat suustani. katson joonasta ja yritän lukea hänen ilmettä. se on samaan aikaan todella hämmentynyt ja samalla todella surullinen. "älä mee" joonas pyytää. "meen, mun ei oo hyvä jäädä tänne. nää illat ei merkkaa mulle mitään." sanon suoraan. pian näänkin kyyneleet joonaksen poskilla. itkeekö hän? "ihan sama, mä meen nyt." sanon ja lähden vähin äänin.

timeskip huominen

joonaksen pov

istuin autossa matkalla studiolle. mielessäni pyörii vain nikon sanat. ovatko ne illat oikeasti nikolle vain virheitä? en ole nukkunut kuin vaan 2 tuntia joten olen todella väsynyt. havahdun ajatuksistani siihen kun joel lyö minua kirjalla päähän. "AU MITÄ VITTUA JOEL" huudahdan. "noni oothan sä vielä tässä maailmassa, mennää studiolle." joel naurahtaa. nousen autosta ja suuntaan studiolle. avaan oven ja riisun takkini ja kenkäni. huomaan eteisessä nikon kengät. voi vittu istun sohvalle ja välttelen nikoon katsomista. huomaan että niko tuijottaa minua,joten kysyn "onks pakko tuijottaa?". "on, välttelet mua." niko vastaa. "miksköhän? teit eilen saatanan selväks sen että en merkitse sulle yhtään mitään!" "joonas sä oot nyt ymmärtäny väärin" "mä en haluu kuulla sä teit sen jo selväks." "joonas mä-" "mitä sä et ymmärrä mä en haluu kuulla sitä sä tiesit että oon umpi kusessa suhun ja annoit ymmärtää et säkin tykkäät musta mut vittu ei! sä tiesit että oon helposti rikottavissa, sä tiesit että tykkään susta!" "joonas." "niin mitä?" "sun käsistä ja reidestä vuotaa verta.." hiljenen. kylläolin viillellyt eilen koskka oli niin paha olla. "mitä se sua kiinnostaa" "tottakai se kiinnostaa, kerro mulle mitä tapahtu" tiesin että jos niko jatkaa kyselemistä murrun täysin. "mitää ei käyny mä vaa kaaduin." "joonas kerro totuus" "mä just kerroin" "joonas ker-" "vittu joo mä viiltelin!" huusin ja lyyhistyin maahan itkemään. "voi joonas rakas miksi?" niko kysyy. "miksköhän! sä sait mut luulemaa kaikkien niiden iltojen jälkeen et sulla ois tunteita muhun mut ei! sä van käytit mua hyväkseks!" huusin itkien. "en voi mitää et oot nii helppo." niko kertoo. alan itkemään enemän samalla kun joel nostaa minut syliinsä ja alkaa silittämään päätäni. 

----------------------------------------------------

 sanoja: 458

tällänen tälläkertaa