Moi, oon Sonja, mulla on vaaleat keskipitkät hiukset ja siniset silmät, sairastuin ykkös tyypin diabetekseen kun olin 9.vuotias, söin eka lääkkeitä ja pistin insuliinia vaan aamusin ja iltasin, jouduin oleen pitkään sairaalas ja syömään mautonta ruokaa, joka päivä vaan keittoo ja perunaa... yök, ostin paljon juttuja aulan r- kioskilta :D, ( heh) en oikeen tienny aluks mitään täst koko sairaudesta mut aloin oppia, mua harmitti tosi paljon ja jouduin alussa pissaamaan monta kertaa purkkiin ja multa otettiin monta verikoetta ja mitattiin paljon verensokereita, itkin paljon ja ajattelin vaan et " miks just mä? " onneks mulla oli tukena mun perhe ja "ystävät.." toisella kerralla jouduin lähtee sairaalan yöllä, korkeiden sokereiden takia , mulle piti ottaa myös ruokainsuliini käyttöön, sanoin että en haluu pistää mahaan, luulin et se sattuu enemmän kun reiteen pistäminen, mut sit mä tein sen ja se ei ees ollu niin paha. mä sain myös mun ekan huonekaverin, veeran, veera oli nuori ja diabetes tais olla sille aika uus juttu, me tykättiin molemmat värittää / piirtä joten tutustuttiin, piirrettiin aina yhdessä ja katottiin yks ilta elokuvaa, vaihettiin puhelin numerot ja pidetään yhteyttä edelleen ( 2023 ) tuli vappu, ja sain sairaalasta koira ilmapallon, se oli ihana <3 oon kyl jo unohtanu sen nimen :( sain yhen vappumunkin ja oli hauska nähä ku hoitajat oli pukeutunu, mun piti ruveta käymään terapeutilla, se oli ihan fine mut ei se kauheesti auttanu, tuli kolmas kerta... ( huoh ) pakkasin tavarat ja lähin sairaalaan, " jee " :/, kävin terapeutilla ja sit mulle tehtiin muutama testi, purin tavarat, söin, selasin tiktokkii ihan perus meininkii, pelasin leikinohjaaja annen kanssa ja tein kouluhommia, parin päivän päästä sain taas huonekaverin, en valitettavasti muista nimee mut se oli tyttö, joku 14. v, sillekin tais diabetes olla aika uus juttu, ei hirveest juteltu mut vaikutti ihan kivalta, välillä puhu vähän töykeesti sen vanhemmile mut ymmärtäähän sen, diabetes on paskamainen sairaus.. vikoina päivinä mua oikeesti rupes jo kyllästyttään, heitin neuloja mihin sattuu ja itkin. Mut sit pääsin vihdoin kotiin, ihanaan kotiin jossa mulla on aina hyvä olla <3
