Kerro minulle

Hautausmaa

Sormet pakkasesta kankeina
Taittelen ruusua sille haudalle
Mihin peiteltiin katumuksella ja häpeällä
Tuo vuosien lupaus ja toivo, usko yhteisestä
Vaikka pistelevä katkeruus tekee kipeää
Niin kuin ruusun piikit uppoavat käsiini
Voin silti sytyttää kynttilän tuomaan valoa
Sen muistolle, jota meillä joskus oli

Aamun sulattaessa yön kohmeen kasteeksi
Ja valaistessa jokaisen kolkan, minkä säteet löytää
Annan säteiden sulattaa huurteen muistojen yltä,
herättää henkiin ne hetket ennen tänne päätymistä
Haluaisin koristella loputkin kivistä,
kaunistaa häpeän kahleet ruusuin
Lopulta toiveet muuttuvat enää vain katseeksi
Jonka toivon kertovan sinulle, etten koskaan unohda