Osa 1
Ruskeat hieman liian pitkäksi kasvaneet hiukset hiestä liimautuneena otsalla, hengitys raskaana poika harppoo rappusia painava reppu olallaan. Myöhässä niin kuin aina. Poika kiiruhtaa suoraan vanhaan pukuhuoneeseen vaihtamaan työvaatteet päälleen. Paidan vaihdettuaan hän haroo hiuksiaan ja pyyhkii hikipisarat otsalta. Vielä napittaa viimeisen napin mustasta kauluspaidasta ja henkäisee syvään ennen kuin astuu pienestä pukuhuoneesta.
"Oon niin pahoillani. Mun.."
"Jätä vaan sun tekosyyt tällä kertaa Juuso", vanha nainen istuu respassa silmälasit nenällä eikä edes käänny vilkaisemaan poikaan.
"Sulla saattaa olla kiireinen päivä tänään. Hotelli on täynnä ja todennäköisesti myös syömään ja baarin puolelle on tänään jonoa. Soitanko sulle jonkun avuksi?" Nainen kysyy ja kääntyy nostaen lasit nenältä.
"Ai kenet? Niinku sä saisit jonkun yhtäkkiä tänne," poika vastaa ja huokaisee. "Hotelli ravintola Hurme" on kylän ainoa hotelli sekä baari. Vaikka paikka onkin hieman aikaansa jäänyt väkeä riittää viikonloppuisin. Varsinkin vanhat kyläjuopot sekä muut vakio asiakkaat. Nykyään jopa enemmän nuorisoa on viihtynyt pubin puolella. Mutta töihin ei sinne kukaan halua. Tai jos haluaa niin joko tulee päiväksi ja ei näy uudelleen tai sitten pitää maksaa pimeänä ja siihen omistaja ei suostu.
"Eikö se viimekuun tyttö ollut ihan okei? Millako sen nimi oli" Nainen kysyy kulmat hieman kurtussa. Pojan suulle nousee pieni hymy.
"Miia. Ja ei todellakaan! Se meni puolen tunnin välein polttelemaan ja oli aina joku 15min ja jouduin hoitaa senkin pöydät. Pärjään mielummin yksin siitä tuli vaan lisää hommia", poika vastaa ja nojaa baaritiskiin. Nainen nousee hieman vaikeahkosti satulapenkistään ja suoristaa selkäänsä.
"Soita Jukalle jos tulee kiire. Olet myöhässä mun ois pitänyt päästä jo puolituntia sitten", nainen kävelee pojan ohitse ja taputtaa tuota olalle. Jukka on paikan omistaja. Hyvin raskas pomo, mutta asiakkaat tykkäävät hänestä.
"Juusoo!!" Takahuoneesta kuuluu ja paikan "master chef" ilmestyy heiluri ovesta. "Mitä jäbä?"
Master chef eli Ville Mylly on 35v poikamies. Hän on sössinyt asioitaan nuoruudessa ja asuu edelleen maalla vanhempiensa luona. Hänellä on tatuointeja naamassa ja käsissä hieman yli painoinen ja hiuksiakaan ei juuri ole. Hänestä liikkuu kylällä vähän kaikenlaisia juoruja, mutta kukaan ei tiedä pitääkö ne tosiaan paikkaansa.
"Eipä täs mitään", Juuso vastaa. Vaikka Villestä on kaikenlaisia juoruja Juuso ei ole koskaan antanut sen häiritä. Hänestä mies on hauska ja tuo monesti avautuukin asioista hänelle. Kahden vuoden aikana hänestä on tullut kuin jonkinlainen isoveli hahmo Juusolle.
"Ei mitään?! No mites sun Mutsi jakselee?" Ville kysyy kovalla äänellään. Juuso kohauttaa olkapäitään. "Sitä samaa" hän vastaa.
"Marjukka oli taas hyvällä päällä", poika naurahtaa ja saa vanhemman pyörittämään silmiään. Juuso haluaa vaihtaa keskustelun itsestään nopeasti.
"No joo se on aina. Tosin sä olit kyllä myöhässä taas, ja kai sillä on muutakin elämää kun tää pulju".
"Ai Marjukalla?" Juuso naurahtaa "Mitä muuta elämää sillä muka olis? Se on ollut täällä ainakin 20v ja kukaan ei oo kuullut et sillä ois edes minkäännäköistä perhettä".
"Hei! Kyllä kissatkin on perheenjäseniä", Ville vastaa ja saa Juuson naurahtamaan "oot oikeassa."
Ville kurottaa pörröttämään juuson hiuksia "ja pliis tee näille jotain", se naurahtaa ja lähtee takaisin keittiöön.
