Toiveita ja pettymyksiä (Oneshots)

Hajalla (2)

~Tuntematon~

Katson huolissani tuota mystistä henkilöä, jonka matkaa olen tarkkailut pitkään. Henkilö vaikuttaa mielenkiintoiselta ja haluaisin tutustua häneen paremmin. Tällä hetkellä hän kuitenkin istuu sillan kaiteella aivan hiljaa ja katselee alla virtaavaa vettä. Jossain vaiheessa henkilö alkaa näyttää siltä, että hyppää pian tuonne veteen, joten huudan hänelle etti tekisi niin ja menen varoen lähemmäs. Ojennan jossain vaiheessa käteni, kun näen henkilön vihdoin huutojemme jälkeen kääntävän päänsä kohti minua ja jään tuijottamaan hänen lumoavan kauniita silmiään.

Tunnen kuinka henkilö tarttuu käteeni kiinni, jolloin tartun häntä molemmin käsin ja vedän hänet alas sillalta halaukseeni. Laskeudun maahan istumaan, jolloin henkilö tulee syliini, painaa päänsä vasten rintakehääni ja alkaa itkeä, pian hän myös kietoo kätensä tiukasti ympärilleni. Istumme siinä vain aivan hiljaa kauan, minulla ei ole enää mitään hajua paljonko kello edes on, mutta eipä sillä ole nyt kyllä mitään väliäkään. Pääasia olisi nyt saada tämä upea tyyppi kuntoon ja siinä aion tehdä parhaani, vaikkemme edes tunne toisiamme vielä.

Jossain vaiheessa hän vihdoin rauhoittuu ja helittää otettaan. "Hei, tiiän ettei me tunneta, mut haluatko sä kertoa mikä on? Miks sä meinasit tehä ton?", kysyn, johon henkilö vaan pudistaa päätään vastaukseksi. "Okei, ei tarvi. Mä en tiedä missä sä asut, mutta suostuisitko sä tulemaan mun mukaan ja yötä? Mä en haluais nyt jättää sua yksin?", kysyn. Henkilö näyttää hetken mietteliäältä kunnes kuiskaa hiljaa "Joo, jos musta ei oikeesti oo mitään vaivaa. Mut ei sun tarvi musta huolehtia, sulla on taatusti muutakin tekemistä." "Ei susta oo mitään vaivaa ja mä autan sua mieluusti. Täällä alkaa tulla jo pimee ja kylmä, niin lähettäskö?", totean johon henkilö vaan nyökkää pienesti. Autan hänet maasta ylös ja lähden taluttamaan kohti kotiani.

---

Pääsemme kotiini ja kaivan avaimen taskustani. Avaan ulko-oven hiljaa ja työnnän henkilön sisälle, mennen itse hänen perässään. Suljen oven ja riisun ulkovaatteni, sekä autan myös henkilöä riisumaan ulkovaatteensa. Kotona on aivan hiljaista ja pimeää, joten vanhempani, sisarukseni ja lemmikkimme ovat varmaankin kaikki jo nukkumassa. Ohjaan henkilön hiljaa keittiöön ja otan meille vettä. Annan toisen lasin henkilölle ja hän juo sen nopeasti. "Onko sulla nälkä?", kysyn, johon hän pudistaa päätään. "Okei, mennään ylös.", sanon ja ohjaan hänet huoneeseeni, matkalla näyttäen mistä vessa löytyy.

"Onko ok jos nukut mun vieressä? En viihtis alkaa kolistelee ja ettii patjaa ja peittoa jostain, ku muut jo nukkuu?", sanon. "Joo kai.", henkilö vastaa. "Okei, tässä on sulle tyynyy ja voit nukkua mun peitolla. Mä voin nukkuu tolla torkkupeitolla.", sanon ja alan riisua vaatteitani vähemmäksi, jonka jälkeen kaivaudun peiton alle. Henkilö ei riisu  vaatteitaa, mutta istuu varovasti sänkyni laidalle kuitenkin. "Kaikki ok?" kysyn. "Kai, ainaki niin hyvin mitä nyt tässä tilanteessa voi olla. Mutta mua ahistaa, ku en oo saanut pitkään aikaan nukuttua yhtään.", henkilö sanoo. "Voi sua, tuus tänne.", sanon.

Henkilö asettuu makaamaan ja vetää peiton päällensä. Itse siirryn myös peittoni alle ja vedän hänet kanssani lusikkaan, alkaen samalla silitellä hänen selkää ja hiuksia. Tunnen kuinka hän jännittyy kosketuksestani, muttei sano mitään. Alan laulaa hiljaa, jolloin hän onneksi rentoutuu nopeasti ja pian kuulenkin jo hiljaista tuhinaa ja alan itsekkin nukkumaan. Huomenna täytyy tutustua tyyppiin hieman paremmin.

---

Herään aamulla, kun tunnen liikettä vieressäni. Avaan silmiä ja näen vieressäni tyypin, jonka toin eilen tänne. Henkilö vaikuttaa ahdistuneelta ja tärisee, joten hellitän otettani ja alan puhella rauhoittavasti ja silitellä hänen selkää ja hiuksiaan. Hetken päästä henkilö rauhoituu ja kääntyy toisella kyljelleen. Nyt kohtaan hänen lumoavat silmät, jotka ovat nyt kyynelistä kostuneet. Kiedon varovasti kädet hänen ympärilleen ja jatkan hänen silittelyyään vielä hetken aikaa, kunnes sanon; "Huomenta. Meidän ois varmaan hyvä vähän tutustua toisiimme, ennen ku mennään muiden luokse, koska ei ees tiedetä toistemme nimiä vielä. Ja sit voitas vähän jutella siitä eilisestä, jos vaan pystyt.", sanon varovasti, johon henkilö nyökkää.

Juttelemme hetken ihan perus asioista, kuten nimi, ikä, perhe, luonne, harrastukset, lemmikit, mitä tykkää tehdä yms... Meitä yhdistää taide ja musiikki joten juttelemme myös niistä jonkun aikaa. Sen jälkeen henkilö kertoo eilisestä ja saan hänet avautumaan hieman enemmänkin minulle. Olen järkyttynyt kuulemastani ja haluan auttaa tyyppiä nyt parhaani mukaan. Kotiin häntä ei voi päästää ja laitoskaan ei olisi hänelle varmaan kun haitaksi, joten minun täytyy keksiä jotain. Ainakin hän voi nyt muutaman yön olla luonani, olen varma että vanhemmat ymmärtävät, kunhan selitän heille jotain vähäsen. Juttelun jälkeen teemme aamuhommamme ja alamme katsoa elokuvaa, samalla halaillen toisiamme.

Time skip

Aikaa on nyt kulunut hetki ja olemme koko sen ajan olleet luonamme. Itseasiassa tyyppi muutti vielä väliaikaisesti meille asumaankin, sillä hänellä on täällä luonamme kuulemma tosi hyvä olla. Ja itseasiassa kävimme myös tekemässä rikosilmoituksen raiskaamisesta, koska sain hänet suostumaan siihen ja hänen isä joutui vankilaan. Nyt hän saa asua luonamme kuulemma niin pitkään kun haluaa. Eli varmaan  siihen asti, että kokee olevansa valmis muuttamaan omilleen.

Tällä hetkellä istumme rannan penkillä halauksessa ja katselemme auringonlaskua hiljaisuudessa. Vain linrujen laulu ja veden liplatus rikkoo hiljaisuutta ja samalle ne luo tänne ihanaa tunnelmaa. Käännän katseeni häneen ja kohtaa taas ne upean silmät, jotka vetävät minua aina puoleensa. Alan liikkua lähtemässä ja paina huuleni hellästi ja tunnustelevasti hänen huulilleen. Hetken päästä hän vastaa suudelmaan, joka on hellä ja kestää pitkään. Tämä ensisuudelma on täydellinen ja tämä hetki jää ikuisesti mieleeni. "Mä tykkään susta.", kuiskaan. "Niin mäkin susta.", saan vastauksen hymyn kera. "Ollaanko me nyt sitten yhdessä?", kysyn. "Ollaan me.", hän vastaa ja vetää minut uuteen suudelmaan. Suudelma tuntuu vielä täydellisemmältä, kuin edellinen tuntui ja tähän hetkeen voisinkin jäädä ikuisesti.

__________

Sanoja: 876

Pyynnöstä jatko-osaa, joka synty yllättävänkin nopeasti <3