Mieli

20. Vaimoni

Kävelin vaimoni kanssa kadulla.
Oli ilta ja olimme palaamassa kotiin elokuvista. Meillä oli ollut ihana yhteinen treffipäivä. Istuimme puiston penkille katsomaan auringon laskua. Pussasimme. Hänen huulensa maistuivat yhtä hyvältä, kuin aina ennenkin.
Mikään ei voisi pilata tätä päivää. Ajattelin.
Niin, niinhän minä ajattelin, mutta aina kun näin ajateltiin kaikki meni päin persettä.

"Vitun lesbot, painukaa hirteen" joku poikalauma huusi takaamme ja vaikka olimme heitä ainakin 10 vuotta vanhempia, se meni silti tunteisiin. Olin sentään sivistynyt, enkä huutanut takaisin mitään.

Lähdimme puistosta kun aurinko oli laskeutunut. Menimme kotiin ja aloin selaamaan somejani. Olin ottanut kuvan minusta ja vaimostani suutelemassa aurindonlaskussa ja päätin julkaista sen instagramissa. Kuva oli kaunis.
Ei kulunut kuin 10 minuuttia kun kuvasta oli tykännyt 26 ihmistä ja kommentteja oli 13.
Avasin kommenttipalkin ja aloin lukemaan.

~
-Hyi helvetti, tollaset lepakot pitäis polttaa elävältä!
-Älä julkase tommosta paskaa tänne.
-Ew, mitä lesboja
-Ettekö oo miehii löytäny ku pitää kaveriaki alkaa suutelee?
~

En jaksanut tuollaista. Poistin ikävät kommentin ja jätin hyvät. Ikäväkyllä hyviä kommentteja oli vain neljä.
Neljä hyvää, yhdeksän rumaa.
Olin ylpeä vaimostani, ylpeä itsestäni, ylpeä meistä. Me pääsimme kaiken sen paskan yli, jota meidän niskaamme heitettiin. Me olimme vahvoja.

Ja onneksi oli teitä, jotka ette tuominneet meitä.