What's wrong? |Joonas x Joel|

19. Paniikkia

Joonas:

Olimme saaneet illan aikana väsättyä itsellemme tortilloja, joita ilokseni myös rakas poikaystäväni suostui syömään. Lähinnä minun ilokseni, mutta suostui onneksi. Hän ei todellakaan jaksa lasketella huomenna, jos olisi jättänyt tuonkin aterian täysin välistä.

Loppuilta sujui rennoissa tunnelmissa jutellen ja nyt suuntaamme kohti petiä. Ei kello ole vielä paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että alkaa jo pikkuhiljaa väsyttää. Päätimme myös mennä ajoissa nukkumaan, jotta huomenna jaksaisimme nousta aikaisin rinteeseen.

- - -

Joel:

Kävelen yksin hämärässä puistossa. Sumu on laskeutunut puiston ympärille ja tunnelma on aika karmiva. Yhtäkkiä huomaan tutun näköisiä henkilöitä. Puiston keinuissa ovat Joonas ja Olli. Nikokin näyttäisi seisovan siinä. Ja hieman kauempana on myös Aleksi. Lähden kulkemaan heitä kohti, koska he eivät huomaa minua. Outoa. Ei täällä nyt niin pimeää ole.

Pääsen heidän lähelleen ja kuulen mistä he puhuvat. "Ihanaa olla nelistään." Niko sanoo. "No hiukan harmi, et Tommi ei päässy" Olli toteaa. "Jep, mut onneks Joel ei oo täällä." Joonas vuorostaan sanoo. "Äläpä. Mietin aina toisinaan, et pärjättäiskö ilman sitä paremmin. Se on niin vitun rasittava." Niko sanoo pyöräytellen silmiään. Joonas alkaa ilmeisesti imitoimaan minua ja kaikki repeävät nauruun.

Tunnen, kuinka kyyneleet valuvat poskilleni. Haluan vain huutaa heille, mutta en pysty. Tai ehkä juosta karkuun, mutta en pysty siihenkään. En pysty tekemään mitään. En liikkumaan. En puhumaan. Silmissäni alkaa pyöriä, enkä erota enää maisemia. Vain kuiskauksiksi muuttuneita sanoja. "Pelkuri". "Ruma". "Rasittava". "Huomionhakija!"

Säpsähdän hereille hiestä märkänä jo liiankin tutuksi käyneestä unesta. Sama painajainen vainoaa minua yö toisensa jälkeen, jonka takia en saa nukuttua. Päätän lähteä käymään suihkussa, sillä oloni on tukala ja ahdistunut, mihin viileä vesi usein auttaa.

Nousen sängystä mahdollisimman hiljaa, jotta en herättäisi viereisessä sängyssä nukkuvaa Joonasta. Hiippailen pyyhe kädessä kohti kylpyhuonetta yrittäen olla herättämättä muita. Pääsen kylpyhuoneeseen ja alan riisua hiestä märkiä vaatteita päältäni.

Pesen nopeasti itseni ja nappaan pyyhkeen yhdeltä vessan hyllyltä kuivatakseni itseni. Katsahdan pyyhe lanteillani peiliin. Tekisi mieli oksentaa, kun näen tuon minua peilistä tuijottavan olennon. Sekaiset hiukset, kalpeat kasvot, tummat silmäpussit, läskiä, joka puolella.

Katseeni osuu pöydällä olevaan Nikon meikkilaukkuun (mä en tiiä miks sitä kutsutaan, mis on hammasharjat yms.), jossa näen avaamattoman partaterän. Tartun siihen sen enempää miettimättä. Anteeksi Niko. Mä ostan sulle uuden, mutta just nyt tarviin tätä sua enemmän.

Avaan hiljaisesti paketin ja nostan käteeni juuri avatun partaterän. Asetan sen vanhojen viiltojen viereen ja hengitän syvään. Suljen silmäni ja painan terää ihoani vasten tuntien tuon ainoan omistamani tunteen. Kivun.

Tiputan kolisten kädessäni olevan partaterän, kun kuulen ovelta koputuksen. "Onks siel joku?" Nikon ääni kysyy oven läpi. En vastaa mitään siinä toivossa, että Niko lähtisi takaisin nukkumaan. "Ja mitä sä tiputit? Ethän loukannu?" Niko jatkaa kyselyä oven takaa.

Olen edelleen shokissa ja hiljaa samalla kun kädestäni vuotava veri alkaa tiputtaa lattialle. En osaa valehdella Nikolle juuri nyt. En pysty puhumaan ja ajatukseni eivät kulje ollenkaan.

"Hei?? Oikeesti? Kaikki ok? Avaa tää ovi!" Nikon huolestunut ääni kantautuu korviini ennen kuin minulta alkaa pettää jalat ja romahdan lattialle seinää vasten istumaan. En tiedä mistä tämä huimaus päähäni ilmestyi. Viiltoja en ehtinyt tehdä kuin muutaman, eivätkä ne ole syviä.

Silti tuntuu, että minulta lähtee pian taju. Yritän viimeisillä voimillani hinata itseni lähemmäs ovea ja nousta sen verran, että saisin naksautettua lukon auki. Taidan onnistua siinä ennen kuin tajuntani pettää - tai en tiedä.

Niko:

"Hei? Avaa tää ovi tai vastaa kuka oletkaan!" puhelen lukitun oven takana. Olen huolestunut. Kuka ikinä tuolla huoneessa onkaan, hänellä ei nyt ole kaikki hyvin.

Kuulen hieman ääntä oven toiselta puolelta ja pian lukko kääntyy. Ovi aukeaa ja uupuneen näköinen Joel kaatuu jalkojeni juureen oviaukkoon. "Joel?! Hei mikä hätänä?" kumarrun lattialle Joelin viereen ravistelemaan tätä varoen ja huomaan tämän verta valuvan käden. Kauempana vessan lattialla näen... Oman partateräni? Mitä ihmettä?

"Mitä täällä tapahtuu?" kuulen Tommin väsyneen äänen takaani. "Joel. Se... Se oli vessassa ja.. ja mä sit ihmettelin et kuka siellä on... Ja sit se.. kaatu ja ja toi terä ja käsi ja nyt se ei tajuissaan!" Selitän paniikissa ja henkeä haukkoen loppua kohden kiihtyvällä äänellä. Olen paniikissa, sillä en tiedä mitä Joelille on tapahtunut. Miksi hän tekee näin? Onko tämä minun vika? Se oli minun partaterä.

Miksi mun ystävä satuttaa itseään. Se yritti itsemurhaa silloin aiemmin, mutta luulin, että asiat olis nyt paremmin. Olen varmaan hirveän huono ystävä. Huomaan hengitykseni tihenevän entisestään. Näen Tommin kyykistyvän Joelin ja minun viereen ja ottavan minua käsistä kiinni.

"Niko. Kato muhun." Tommi aloittaa, kun itse olen edelleen paniikissa. "Nyt tehdään niin, että mä jään tähän Joelin kanssa ja sä meet Ollin ja Allun kanssa niiden huoneeseen. Onko selvä?" hän sanelee rauhallisesti ohjeita minun vain nyökytellessä avuttomasti.

"Nonni, hyvä. Pääsetkö sinne?" Tommi varmistaa auttaessaan minut ylös. "Jo-oo" vastaan vähän änkyttäen ja lähden kävelemään kohti Ollin ja Aleksin huonetta. Se ei onneksi ole kaukana. Koputan varovasti oveen saaden vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa.

Avaan oven ja astun sisään huoneeseen. En kuitenkaan pääse pitkälle kun romahdan maahan itkemään hysteerisesti. Aleksi huomaa sen ensimmäisenä ja lähes hyppää sängystä ylös tullen luokseni. "Niko? Mitä on tapahtunut?" hän huolehtii. En muista, mitä sain suustani ennen kuin nuo kaksi ystävääni saivat minut rauhoittumaan. Lopulta niin, että ilmeisesti nukahdin.

|| Okei. Ikuisuus siitä kun on viimeksi kirjoittanut. Lupaan, että saatte myös laskettelua, mutta tähän väliin tällainen.  Toivoisin, että saisin kirjoitusmotivaationi takaisin, mutta just nyt sitä ei ole ollut :(. Ehkä tää kirja vielä joskus valmistuu.