Kuka oli puhelimen toisessa päässä?

Pitkä mies

''Helvetti, että voi minuutit käydä pitkäksi...''
''Äläpä muuta sano'' vastasi työkaverini nauraen.
Samalla sekunnilla ravintolaan käveli asiakas tummissa vaatteissa kasvot peitettynä.
''Hei mitä saisi olla?'' kysyi työkaverini
''Kaksi ateriaa.''
''Tulisiko muuta?''
Tässä vaiheessa lähdin jo takahuoneeseen tekemään asiakkaalle ateriaa, koska olimme kohta sulkemassa ravintolan.
Pakko keksiä pian jotain muuta tekemistä, olen päivästä toiseen töissä, hyvä että kerkeän nukkua kotona.

Käytännössä maksan vuokran asunnosta ja nukun sen minkä kerkeän.
Lihamurekkeen tuoksu, saa mahani kurnimaan.
Kotona teen kyllä jotain pikaista ja menen nukkumaan ajattelin.
''Hei se asiakas, lähti käymään pihalla... ja toivoi että tehdään ruoka nopeasti?''
''Okei? eikö me aina tehdä se niin nopeasti kun voidaan?''
Työkaverini näki turhautumisen kasvoistani.
''Joo, kyllähän me ne aina tehdään melko nopeasti. On varmaan sitten jotain valitusta tullut...''
Tässä vaiheessa olin jo nakata paistin lastan seinään, mutta nielin raivoni paistaen asiakkaalle ruokaa. Koska se oli kuitenkin työni, josta palkka maksettiin.

''Se tekisi 21 euroa''
Kuulin kassakoneen kilahtavan ja tässä vaiheessa aloin siivota keittiötä, ja pakata tavaroita huomiselle.

''Huhhuh, mikä päivä. Joka päivä samanlainen kiirettä päivisin mutta viimeinen tunti matelee.''
''Sanoppa muuta.''

*Naks* munalukko ravintolan oveen kiinni, ja menin takahuoneen kautta parkkipaikalle.
Toivotin hyvät yöt työkaverilleni ja istuin autooni.
Kun poistuin yrityksen pihalta näin, asiakas oli edelleen parkkipaikalla seisomassa autonsa vieressä.
''No hän varmaan syö sitten kylmät ruuat kotonansa tai autossa lämpimät'' tuumasin ääneen.
Hänellä oli musta Skoda. Uudenmallinen. Sellainen mihin minulla ei ollut rahaa.

Ulkona oli jo pilkko pimeää, ja tieltä näki juuri ja juuri eteensä. Auton ajovalot loi pienen sumun auton ajovalojen eteen.

Käännyin kotipihalleni, ja kurvasin oveni eteen.
Otin avaimet taskusta, kunnes puhelimeni soi.
Tuntematon numero.

Jätin vastaamatta, koska olin välinpitämätön, eikä tähän aikaan illasta tehnyt mieli rupatella vaikka kummastelin tuntematonta numeroa.
''No jos on tärkeää asiaa, niin soitat varmaan uudelleen tai huomenna...''

Laskin reppuni eteiseen, pistin eilisen ruoan mikroon ja menin suihkuun.
Kuinka hyvältä kylmä suihku tuntuikaan kuuman grillin edessä kokopäivän seisomisen jälkeen.

Kun sain itseni pestyä, menin pukuhuoneeseen ja katsoin puhelintani.
*30 uutta snapchat viestiä*
*2 uutta viestiä äidiltä*
*7 vastaamatonta puhelua*

''Mitä helvettiä...''
Kuusi puheluista oli tullut tuntemattomasta numerosta.
Tässä vaiheessa ahdistus alkoi vyöryä kehooni.
Tuijotin puhelintani ja vastaamattomia puheluita.
Yksi puheluista oli tullut äidiltä.

Aloin heti huolestua, kun äitini oli koittanut soittaa minulle.
*Jätä viesti äänimerkin jälkeen*
Niimpä tietenkin. Mutta eihän äitini ikinä sammuta puhelinta, hän vastaa aina puhelimeen ja häneen aina saa yhteyden.

Varmistin että taloni takaovi on lukossa ja ikkuna suljettu.
Lähdin kävelemään etuovelle, kunnes puhelimeni alkoi soida.
Tuntematon numero...
Pistin puhelimen taskuuni, ja rupesin laittamaan etuovea lukkoon.
Avasin oven ja näin hämärässä, keskellä pihaa seisomassa miehen tummissa vaatteissa puhelin korvalla.

Mies vain seisoi siellä.
Katsoin häntä paikoilleen jäätyneenä.
Miehellä oli erittäin häiriintyneen näköinen virne kasvoilla.
En tiedä johtuiko pimeästä, mutta näytti että miehen virne ulottui korviin asti.

Tässä vaiheessa aloin panikoida toden teolla, laitoin oven lukkoon ja repäisin oven kiinni.
Juoksin makuuhuoneeseen paiskaten oven kiinni.
Mun on pakko soittaa äidille.
Otin puhelimen taskusta ja koitin soittaa äidilleni.
Äitini ei vastannut edelleenkään puhelimeen.
Soitin hätäkeskukseen.
''Hätäkeskus.''
''Hei, täällä on joku mies pihalla. Mä en tunne sitä, sillä on tummat vaatteet ja hän on ainakin kaksi metriä pitkä. Mua pelottaa tosi paljon.''