Murusia mielikuvituksestani

A & J

Seison hiljaa, sydäntäni puristaa ja silmäni kostuvat kyynelistä mutten päästä niitä valloilleen. En vielä. Mietin miestäni jota rakastan koko sydämestäni, mietin niitä onnellisia ajatuksia mitä päässäni liikkui silloin kun vastasin myöntävästi hänelle hänen kysyttyyään minulta vastausta kolmannen vaiko neljännen kerran, riippuen laskutavasta, kysymykseensä. Suostuisinko naimaan hänet? Tulemaan hänelle vaimoksi ja muuttamaan kauaksi perheestäni? Olin ajatellut rakastavaa aviomiestä, lapsia, taloa ja onnellista elämää. Nyt seisoin kirjasto huoneessa tuska rintaani painaen tietäen, että seuraavat hetket saattaisivat muuttaa loppu elämäni kokonaan.

Menettäisin haaveni perheestä sillä vaikka elämme modernissa maailmassa silti olen aina ajatellut meneväni vain kerran naimisiin, pysyväni siinä ikuisesti kuolemaan saakka. Ja jos liittomme on tullut tiensä päähän en usko voivani mennä naimisiin uudelleen joten saisin haudata haaveni omasta perheestä. Minusta tulisi vain se lellivä, hauska täti, sisaruksieni ja ystävieni lapsille. En haluaisi rikkoa avioliittoani sillä rakastan miestäni vaikka vihaankin hänen tekemiään ja tekemättömiään asioita. Mutta tiedän myös sen etten voi pakottaa miestäni olemaan tässä suhteessa, jos hän ei ole onnellinen. Minun täytyisi päästää hänet lähtemään.

Ovi käy, kuulen askeleet jotka lähenevät kunnes pysähtyvät. Hetken hiljaisuus sitten;
- Juli, se ei ole miltä se näyttää.
- Ei vai? Mitä se sitten on? Kihlattusi?
Huokaus.
- Hän ei ole kihlattuni.
- Kuka sitten? Tuolla hän seisoo perheensä ja sinun perheesi ympäröimänä. Perheen, jolle sinä et ole koskaan minua esitellyt.
-Sinähän sanoit, ettet halua.
- En halua!? En ole koskaan sanonut perheestäsi niin.
- Mut...
- Ainoa mitä halusin oli ettei koko maailma saanut heti tietää, en ole koskaan sanonut niin perheestäsi. Oli sinun päätöksesi olla kertomatta heille. Etkö muka muista kuinka kysyin sinulta asiasta useasti, mutta käskit minun olla kyselemättä. Kunnes en enää kysellyt. Häpeätkö sinä minua?
- En!
- Ja miksi takapihallamme on häät, jossa sinun odotetaan olevan sulhanen?