Särkynyt unelma

Ensinmäinen luku

Sofia

Hei! Olen Sofia, Olen 16 vuotias käyn lukion ensinmäistä vuotta. Minulla on poikaystävä Jami, joka on 17 vuotias ja on lukion toisella. Harrastan taitoluistelua ja Jami harrastaa jääkiekkoa. Hän on joukkueensa kapteeni. Jotkut väittävät minulle että Jami pelaa minulla vain koska hän pelaa lätkää.
Jami ei ole sellainen! Monen mielestä olen pilannut rakkaus elämäni kun en ole kokeillut muita jätkiä. En oikein ymmärrä muita. En halua olla mikään Oulun tunnetuin joka pojan sylissä käynyt. Haluan että minut muistetaan kuuluisana taitoluistelijana! Ja jos löysin rakkauteni ensisilmäyksellä eikö se ole vain hyvä asia? Olen onnellinen Jamin kanssa ja Jami minun!
Tänään olisi kisat! Olen harjoitellut tätä varten kuukausia. Jami tulee katsomaan kisojani. Istun autossa ihan hermona.
"älä huoli, hyvin se menee. Olet taitava" Äiti sanoo.
"Mitä jos kaadun tai mokaan sarjan" kysyn.
"Ei hätää. Ei ne tiedä mitä sinun pitää tehdä. Ja ollaan puhuttu tämä moniakertoja läpi. Jos kaadut niin sitten kaadut ei se maailma siihen lopu. Ainahan voit kehitellä kuinka se kuuluisi siihen ja et jää maahan makaamaan ja lopeta sarjaa siihen vaan teet siitä oikean näköistä" Äiti sanoo.
Huokaisen jännittyneenä.
Jami tulisi omalla kyydillänsä kisapaikalle, koska käskin hänen tulla myöhemmin.

Kisapaikalle päästyämme huomaan Jamin seisovan ovilla.
"enkö käskenyt sun tulla myöhemmin" Sanon tuolle.
"se on sama asia kuin "jami tule ihmeessä, kaipaan tukeasi" älä nyt. Mä tuen sua mielelläni" tuo sanoo ja asettaa pysyn pääni yläpuolelle. Jami on minua melkein kaksi päätä pidempi.
Kävelen jännittyneenä ilmoittautumispisteelle.
"hei. Nimi kiitos"
"Sofia Aaltonen" vastaan.
"siinä kisanumero ja kisa avainnauha" Nainen sanoo.
Kiitän tuota ja odotan että äiti ja jami ostavat liput.

Puin kisavaatteet ja aloin laittaa luistimia jalkaan.
"Jami? Mitä sä tääl teet" Vastakilpailija kysyy.
"tuen mun tyttöystävää" Jami vastaa.
"kuka tuo oli" kysyin kun poika lähti.
"se oli ala asteella mun kaveri. Se muutti Tampereelle kutosluokan lopulla" Jami vastaa.
"okei" vastaan.

"Seuraavaksi Sofia Aaltonen" kuuluu naisen ääni.
Luistelen jäälle ja näen äidin, isän, Jamin, isosiskoni Sandran ja valmentajan penkeillä.
Otan alkuasennon ja musiikki lähtee soimaan.
Puolessavälissä sarjaa lähden tekemään kolmois-akselia tunnen kuinka hyppymenee pieleen ja makaan maassa.
Suneasti näen ensihoitajien juoksevan ja kaikki pimenee.

Jami

Sofia lähti yrittämään kolmois-akselia mutta kaatui maahan. Hän ei tehnyt merkkejä noustaakseen joten ensihoitajat riensivät jäälle. Olin lähdössä Sofian luokse mutta valmentaja iida kielsi.
"Jami, sä olisit vain ensihoitajien tiellä" Iida sanoo.
Sofia tulee tajuihinsa ja ensihoitajat taluttavat hänet pois jäältä.
Menen Sofiaa vastaan vaikka minua yritettiin kiskoa jäämään.
"Jami" Kuulen Sofian sanovan huonovoitisesti.
"sattuuko sua johonkin" kysyn tuolta.
"vähän vaan päähän, ja pikkasen huimaa" tuo vastaa.
Ensihoitajat laittavat Sofian istumaan.
"lievä aivotärähdys. Ei muuta" ensihoitaja sanoo.
Otan Sofian sivuttais halaukseen.
"Kaatumisen vuoksi Sofia Aaltonen tippuu viimeiseksi" tuomari sanoo.
"tän kilpailun piti määrittää mun tulevaisuuden luistelu uralla, ja mä mokasin" Sofia sanoo lievästi itkien.
"Hei muru. Älä nyt yhden kaatumisen anna määritellä sun tulevaisuutta, me ei luovuteta yhden kaatumisen takia" Sanon tuolle ja lopuksi annan suukon tuon poskelle.
"Kulta voitko hyvin. Se kaatumin näytti aika pahalta" Sofian äiti Maria sanoo.
"voin hyvin. Vähän vaan sattuu päähän" tuo vastaa.