Se avaa joka päivä uuden levyn suklaata
Se on sanonut
että suklaa
on ihmiskunnan paras keksintö
Sehän on opetellut puhumaan suomeakin
Sille se ei ollut vaikeaa
Kesti vain
pari päivää
ja se jo lausuikin oikein
Sen suuret silmät kääntyy aina tänne
Se osaa hymyillä epäinhimillisen kivasti
Kun se ekan kerran maistoi suklaata
sen hymy oli upottava kuin valtameri
Ja sieltä valtamerestä oli vaikea nousta
Mä taistelin hyökyaaltoja vastaan
mutta nauroin samalla
Mutta kun SE nauroi, koko maailma kääntyi katsomaan
Siltä musta tuntui, koska
se
kuulosti
ihanalta
Mä oon
jokaista sydänjuurtani myöten
aivan umpirakastunut
ja koko ajan pyrin vaan sen lähelle
Mun ei koskaan tee mieli nousta siitä valtamerestä
Eikä koskaan tarvikaan
Ellei se palaa kotiin
Täältä kauas pois
Jolloin ne mun sydänjuuret
särkyisi pieniksi palasiksi ja rikkoisi
lopulta koko sydämen
pään
kehon
Tässä nimittäin on eräs suuri ongelma
Se ei ole tästä maailmasta
YOU ARE READING
Helähdyksiä
Poetry🌸 runoja, säetekstejä ja kaikkea mitä tulee mieleen aiheena kaikki mikä tulee mieleen 🌸 ☆ Ei sisällä pidempiä tekstejä tai jatkuvaa tarinaa.
