Alice, oletko seonnut?

Osa 1: Alku

Pienessä talossa Lontoossa asui Alice ja tämän isä, äiti ja pikkuveli. Eräänä iltana Alice oli juuri menossa nukkumaan, mutta kun hän kuuli ikkunan rikkoutuvan hän kiiruhti katsomaan mitä oli tapahtunut. Alice kuuli vieraan ihmisen äänen, joten hän oli mahdollisimman hiljaa. Matkalla äänen luo hän huomasi olohuoneen ikkunan pirstaleina matolla. Häntä alkoi pelottaa todella paljon.

Lähestyessään ääntä hän hoksasi että se tuli keittiöstä. Alice näki keittiössä myös isänsä. Isä joka aina oli niin rohkea näytti nyt pelokkaalta. Hän näki kuinka isänsä luona oli myös mies. Mies näytti hyvin pelottavalta. Hänellä oli rikkinäiset ja veren täyteiset vaatteet, sekä haavoja ympäri kehoa. Siitä saattoi päätellä että mies oli rynnännyt ikkunan läpi. Alice kuunteli heidän keskustelujaan. Hänen isänsä ainakin mainitsi jotain siitä että mies saataisiin kiinni. Mies väitti ettei häntä edes voisi saada kiinni, että hän olisi niin vikkelä. Alicen isä ei uskonut vaan lähti kävelemään pois päin. Siitäkös mies suuttui nappasi suuren veitsen, ja puukotti Alicen isää suoraan kurkkuun. Isku oli todella voimakas. Siksi Alice tiesi ettei hänen isänsä millään selviäisi siitä.

Alice järkyttyi ja lähti juoksemaan puhelintaan kohti. Kiireessä hän kuitenkin huitaisi puhelimen pois pöydältä niin lujaa että se paiskautui suoraan seinään ja meni rikki. Heillä ei ollut muita puhelimia, koska isän oma oli keittiössä ja äiti, sekä pikkuveli olivat matkoilla.

Silloin Alice päätti että olisi parasta mennä suoraan poliisi asemalle. Hän kuitenkin kompastui mattoon ja melkein kaatui. Siitä lähti tarpeeksi ääntä siihen että mies huomasi Alicen. Alice keräsi tasapainonsa ja pinkaisi juoksuun. Mies lähti hänen peräänsä. Alice oli kuitenkin hyvin nopea nuori tyttö, joten hän ehti poliisiasemalle ensin. Hän selitti nopeasti mitä oli tapahtunut, ja poliisit näyttivät järkyttyneiltä. Sitten poliisit lähtivät ottamaan miestä kiinni.

Kun poliisit saivat miehen kiinni hän huusi Alicelle tulevansa takaisin ja kostavansa. Alice sai selville miehen olevan ollut etsintäkuulutettu jo pitkän aikaa. Miehestä sai suuren löytöpalkkion. Niinkin suuren, että Alicen perhe, eli vain Alice Alicen äiti ja Alicen pikkuveli, saivat jonkinlaisen kartanon. Alice ajatteli että kauhut olisivat jo ohi, mutta hän oli niin väärässä.

Alicen perhe oli asunut kartanossa viikon ja kaikki meni hyvin. Kartanossa oli paljon tilaa, sekä ihana puutarha. Eräänä päivänä kun Alice selaili uutisia uudella puhelimellaan hän törmäsi yhteen kiinnostavaan juttuun. Siellä selvisi että se mies joka oli murhannut Alicen isän oli joutunut tappeluun ja kuollut siinä. Alice naurahti kun ajatteli karman iskeneen. Hän ei kuitenkaan tajunnut että sen miehen kuolema muuttaisi vielä kaiken.

Oli myöhäinen ilta ja Alice oli pesemässä hampaitaan. Hän teki hauskoja ilmeitä peiliin. Tyttö kuitenkin säikähti suhahdusta, joka tuli hänen takaansa. Alice kääntyi nopeasti katsomaan mikä, tai kuka, kiisi hänen selkänsä takaa. Tyttö ei kuitenkaan nähnyt ketään. Hän jatkoi hampaiden pesua. Juuri kun Alice kumartui sylkäisemään hän näki peilissä vilauksen jostakin olennosta. Häntä alkoi nyt toden teolla pelottaa. Alice sylkäisi kerralla kaikki hammastahnat suustaan, ja lähti juoksemaan kohti hänen äitinsä huonetta. Tyttö kuuli takanaan juoksuaskelia, vaikka äiti oli huoneessaan, sekä pikkuveli nukkumassa. Alice kääntyi katsomaan taakseen, ja hänen kasvoilleen valahti kauhistunut ilme.

Alicen perässä oli se sama mies joka oli juuri kuollut. Miehen kasvoilla oli pelottava virne. Hän vaikutti todella uhkaavalta. Alice kiihdytti askeliaan, mutta turhaan, sillä mies sai hänestä otteen.
-Ku-kuka olet, Alice kysyi yrittäen kuulostaa pelottomalta.
-Pahin painajaisesi tyttönen, mies ulvaisi repiessään Alicea keittiöön. -Ja nyt on maksun aika!
Mies alkoi kurkotella kohti veitsitelinettä. Samassa Alice kuuli äitinsä askelia portaista. Mies kääntyi katsomaan mitä oli tekeillä. Kun mies huomasi että joku oli tulossa, hän päästi Alicesta irti. Sitten valot sammuivat.

-Mitä täällä oikein tapahtuu? Alicen äiti kysyi oven suusta. Hän laittoi valot päälle. Alice kääntyi katsomaan ympärilleen, eikä miestä näkynyt missään.
-Se mies! Se mies joka tappoi isän! Hän on palannut! Alice kirkui katsoessaan äitiään syvälle silmiin.
-Voi kultaseni, Alicen äiti sanoi kävellessään peremmälle keittiöön. -Sinulle jäi vaan suuret traumat isäsi murhasta. Mieshän kuoli muistathan sen?
-EI EI JA EI! Mies oli täällä voin vaikka vannoa sen! Alice koetti tingata.
Alicen äiti katsoi tytärtään pettyneesti, ja sitten käveli pois.
-Sinuna menisin nukkumaan nyt on jo myöhä, hän huikkasi rappusista. Alice tiesi ettei hän haluaisi nukkua yksin, mutta hänen äitinsä ei uskonut miehen palanneen, joten ei ollut montaa vaihtoehtoa.

Matkalla yläkertaan Alice vilkaisi peiliin, ja näki omien kasvojensa tilalla sen pelottavan miehen kasvot. Tyttö luuli että hän oli sekoamassa, joten hän vain nopeasti juoksi huoneeseensa, sekä lukitsi oven. Sitten hän loikkasi sängylleen, otti kesken olevan kirjansa ja alkoi lukemaan. Aina kun Alice tuntee olonsa stressaantuneeksi hän ottaa hyvän kirjan ja rupeaa lukemaan sitä peittonsa alla. Tällä kertaa sekään ei auttanut. Tyttö yritti kyllä keskittyä, mutta siitä ei tullut mitään. Ihan kuin hän olisi tuntenut miehen katseen niskassaan koko ajan.