Tänään kun heräsin olin yhä elossa, halusin olla kuollut. En ymmärrä miksi olen näin läski, mutta nousin sängystä ja aloin meikkaamaan ja sitten menin alakertaan juomaan lasin vettä, koska eihän läskit tytöt saa syödä mitään. Pian tämän jälkeen lähdin kävelemään kouluun. En tahtoisi mennä sinne, mutta minun on pakko tai muuten minut saatettaisiin laittaa laitokseen.
Saavuin koululle ja kellot soivat melkein heti. Ensimmäinen tuntini oli matikkaa, vittu jes. "Viola, kertoisitko vastauksen tähän tehtävään" opettaja kysyi. Ihmettelin hetken ja vastasin "56". Kaikki alkoivat nauraa, vastasinko väärin? Tahdoin vain pois, äkkiä pois. Juoksin ulos luokasta vessaan ja etsin teroittimen terän. Viilsin ihoani, se tuntui niin hyvältä ja hirveältä samaan aikaan. Seuraavaksi oli välitunti ja olin taas yksin, tai no olin kaikkien takana, koska jäin ulkopuolelle. He puhuivat jostain muusta ja minun päässäni pyöri vain poikaystäväni ja se että olen ruma ja läski. Kaikki "ystäväni" vihaavat minua, he puhuvat minusta pahaa kun en ole läheisyydessä, mietin. Sitten kellot soivat ja lähdin köksän tunnille, mietin 'en kuitenkaan syö mitään köksässä, koska leivomme muffineita'.
Köksän opettaja huusi minulle jo heti tunnin alussa kun en ollut tehnyt jotain oikein. Minua itketti mutta en halunnut olla vauva joten pidin itkun kurkussa. Köksän tunti meni nopeasti ja kävelin ruokalaan. Otin vain lasin vettä, koska en ansaitse ruokaa. "Ystäväni" taas kysyivät miksen syö mitään,mutta vastaan aina, että "Ei ole nälkä". Nyt minulla on enään tunti ruotsia ja pääsen kotiin tai no joudun kotiin, koska sielläkin on paskaa.
Ruotsin tunti meni nopeasti, vaikka en ymmärtänyt paskaakaan. Aloin kävellä kotiin nopeasti, ja pian olin kotona.Juoksin huoneeseeni ja kaivoin penaalista taas terän. Viilsin sen ihoa vasten ja olin helpottunut. Ajattelin käydä lenkillä polttamassa kaloreita ja sen jälkeen jumpata. Olin lenkillä tunnin ja sitten tein 100 vatsaa ja 150 punnerrusta, 'Ehkä tämä riittäisi tälle päivälle' mietin.
Laitoin poikaystävälleni snäpin, jossa luki "hyvää yötä" ja aloin ajattelemaan elämääni. Kyynel silmissä menin nukkumaan.Tästä tuli nyt aika lyhyt mut ei se haittaa.
Kirjotan lisää sitten ku kerkiän.
YOU ARE READING
Viola, älä kuole vielä
Non-FictionTarina kertoo 14-vuotiaasta Violasta joka ei voi hyvin.