Tämä tapahtui minulle juuri kun olin ostanut ensinmäisen oman kodin. Kyseessä oli pieni omakotitalo kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Nautin todella omasta rauhastani ja se että naapureihini oli matkaa oli pelkästään hyvä asia kuitenkin se että asuin korvessa tekee seuraavista tapahtumista viellä kammotavempia. Tein näiden tapahtumian aikaan vuorotyötä ja kierto sisälsi myös yövuoroja. Minulla oli juuri takanani kolmen yövuoron putki ja se tarkoitti että seuraavan yön nukkuisin melko huonnosti. Minun piti kääntää unirytmiä joten nukin yleensä yövuoron jälkeen kevyttä unta vain muutaman tunnin. Valvoin myös seraavaa iltana myöhään. Olin siis juuri edellisenä aamuna päässyt yövuorosta ja valmistuin myös seuraavaan huonosti nukkuttuun yöhön. Kello oli jo reilusti yli puolen yön kun menin nukkumaan. Nukuin kevyesti ja yhtäkkiä havahduin kuistiltani kuuluvaan kolinaan. Se kuulosti aivan siltä kuin joku yrittäisi avata takaovea kahvasta. Ponkaisin ylös ja lähdin juoksemaan kohti ovea. Kun lähestyin ovea ääni loppui. Raotin oven viressä olevaa ikkunaa ja näin lumessa jalanjäljet jotka johtivat poispäin takaoveltani. Lumi oli vasta satanut joten jälkien oli oltavan tuoreita. Myöskään oven kahvan päällä ei enään ollut lunta joten olin kuullut oikein. Joku oli yrittänyt avata ovea. Tämän tunkeilian oli täytynyt kuinka juoksin yli tuhannenkiloisen rukani kanssa kohti ovea. Silloin hän oli todennäköisesti luopunut aikeistaan. Kuumottavaa oli sekin että todella asuin keskellä ei mitään. Jonkun oli siis todella täytynyt tulla kotiini katsomaan pääsikö sisään. Vahingossakaan kukaan ei sinne eksyisi. Asuin tuossa talossa viellä viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen eikä sen jälkeen mitään kummallista tapahtunut. Mutta tuo tapahtuma oli silti todella traumaattinen.
———————————————
Sanoja yhteensä 247
