kuukausien myrsky,
se pudottaa lehdetkin puista
riipii kaiken paljaaksi
kuinka sade pieksee maata,
synnyttää jokia
vuolaita jokia jotka kuohuvat ja vaahtoavat
miten myrsky raivoaa ja salamoikin
vavisuttaen kallioperää
vieden auringonkin pois
sammuttaen tähdet taivaan,
jättäen vain kuun pimeisiin öihin loistamaan yksin himmeää loistettaan
vierellään säikeitä auringon loistosta,
kajoa kuun kerää pieni tähti,
pudonnut tähti sirpaleitaan
sielun rippeitä, itseään
ja yhtäkkiä loistaa
on varjot pois päältä maan
antaa auringonkin loistaa
on pimeys pois
ja tähti haparoiden ottaa ensiaskeleitaan uudessa maailmassa
ponnahtaa pimeydestään kuun rinnalle ja luo toivoa, auttaa jaksamaan
säteilee pientä hauraan voimakasta energiaansa
kipinöi ja loistaa, pirskahtelee ja nauraa
hymyilee hymyään
se on selvinnyt myrskystä,
taivaltanut pimeyden läpi
nyt riittää, se vain sanoi
tippunut, mutta hengissä yhä
kiitoksensa kumartaa auringolle ja kuulle ja loistaa nyt niiden rinnalla,
edessään uusi huominen
YOU ARE READING
tuhat tähtisadetta
Short Storypieni ihminen jolla on monenlaisia ajatuksia ajatuksia jotka pörräävät ja surisevat, joista pääsee eroon vasta kun ne osaa kirjoittaa ja niitä on täällä kauniita tai kaunistelemattomia, söpöjä ja vähemmän söpöjä pidettyjä tai pitämättömiä runoja joi...
