Love or crimes | Aleksi Kaunisvesi

1. Ulla Taalasmaa

Iran pov

Istuskelen ruokapöytäni ääressä juoden aamu kahvia. Kesä on vihdoin alkanut näyttämään tuloaan ja pelkkä auringon valo lämmittää ihanasti. Havahdun kun huomaan kahden auton ajavan pihaan perässään yksi poliisi auto.

Sisäisen Ulla Taalasmaani herätessä siirryn viereiselle penkille lähemmäs ikkunaa. Huomaan poliisien siirtyvän vastakkaiseen taloon. Perässä tulee vielä neljäs auto, josta ulos astuu kaksi aivan normaalin näköistä ihmistä ilman uniformuja. Tässä kohtaa siirryn parvekkeelle, josta on suora näkymä sisäpihalle. Seuraan tiiviisti tuon parin liikkeitä kyseessä on ilmeisesti joku blondi mies, jolla on kai työ parinaan brune nainen. “...ja Linda Hakala rikospoliisista” tuhahdan yksikseni, kun huomaan sivuttaneeni tuon miehen nimen kokonaan.

“Ei saatanan vittu” kiroan hiljaa, kun tajuan olevani myöhässä töistä kyyläykseni vuoksi. Suorastaan juoksen keittiöön napaten avaimet tasolta ja tunkien ensimmäiset kengät jalkaani mitä vastaan tuli juosten samalla rappuset alas.

Paiskaisen taloyhtiön ulko-oven perässäni kiinni juostessa autolleni. Sivusilmällä huomaan tuon poliisi kaksikon siirtyneen taloon sisälle aijempien perässä. 
Ajan auton tutulle paikalle ravintolamme alhaalla sijaitsevaan parkkihalliin. Suljen auton ovet ja lähden ripein askelin kohti työ paikkaani.

“Aika hyvä suoritus Ira vaan 20min myöhässä” kuulen työ kaverini Nikon vittuilevan äänen takaani, kun siirryn takahuoneeseen vaihtamaan työvaatteita. “Joo joo kiitos! Oli kotona vähän muuta menoa” huudan Nikolle tuon lähtiessä jo takaisin keittiön puolelle.

Olen tuntenut Nikon aivan nuoresta asti. Hän on ainut, joka tietää kaikki asiani. Ja oikeastaan ainut ystävä. Oli muuten aivan hirveää, kun Niko muutti vuoden ennen minua Oulusta Helsinkiin. Enhän mä meinannut pärjätä yksin. Nykyään työskentelen Nikon ravintolassa, kun tuo tarjosi mulle töitä noin vuosi sitten rahan käydessä tiukaksi.

“No mikä tällä kertaa viivytti?” meinaan rykäistä vedet väärään kurkkuun, kun mieleeni tulee taas tuo blondi poliisi. “No pihaan ilmesty tänään neljä autollista poliiseja” vastaan tuolle vain ympäri pyöreästi hakiessani lahtipihvejä pakkasesta paistumaan. “Joo ja..” pyöräytän tuolle vain silmiä ja katson vierestä, kun Niko lähtee kassalle päin. “No siellä oli semmonen rikospoliisi, joka oli ihan semi hyvän näkönen” lähes kuiskaan Nikolle tuon tullessaan takaisin. “Nii eli sää oot 20min myöhässä töistä koska kyyläsit varmaa jonkun 40-vuotiaan perheen isän persettä, ku se teki töitään?”. “Niko mitä helvettiä en tietenkään!” huudan tuolle jo ehkä vähän turhan kovaan. “Sitä paitsi se näytti yllättävän nuorelle” selitän tuolle suu vaahdossa. “Joo ei se silti tarkota et sei vois olla joku kahen lapsen isä” näytän tuolle kieltä ja vien lautasen tiskin reunalle odottamaan, että tarjoilija hakee sen.

“No pitäskö se kyttä ettii sulle?” käännyn katsomaan Nikoa epäuskoisesti tuon istuessani hiljaa autossani. “No joo kai tuuks mun luo?” Nikon nyökätessä vaihdan kaistaa ja käännyn omaa kotiani kohti.

Katson kun Niko kävelee jääkaapilleni, kun asuisi täällä. Hän heittää mulle oluen käteen ja avaa samalla omansa. Istun ruokapöytäni ääreen Nikoa vastapäätä. “Okei eli sä oot varma et se oli rikospoliisi” tuo kysyy ja avaa koneeni” nyökkään tuolle varovasti avatessani omaa oluttani.

Istumme Nikon kanssa pitkään hiljaa pöytäni ääressä tuon päästellessä vähän väliä turhautuneen kuuloisia huokauksia. Niko on esitellyt mulle jo ainakin kuudesta poliisista kuvaa yrittäen löytää kuvaa juuri siitä, jonka näin tänään aijemmin. “No tää on joku uutinen et Helsingin uuden poliisiaseman tuoreimmat lisäykset mut onks se joku näistä” nostan katseeni omasta puhelimestani, kun Niko kääntää koneen minuun varmaan kymmenettä kertaa. “Ei oo” nyökkään tuolle ja käännän katseeni ikkunasta ulos kohtaan, jossa autot aijemmin tänään oli.

Mitähän täällä on ees tapahtunu se olis kiva tietää. “No vittu entä tämä” käännän katseeni takaisin tuohon koneeseen. Tuijotan kuvaa varmaan minuutin suu vain hieman raollaan. “TOI SE OLI TOI!” huudan Nikolle kiskoessani kolmannen oluen jämät kurkustani alas. Riemu valtaa mieleni sillä olin juuri luovuttamassa. Niko katsoo minua hetken järkyttyneenä, jonka jälkeen naurahtaa perään ja alkaa taas kaivamaan jotain koneeltaan. “Rauhotus ny Ira. Se on 25-vuotias ja sen nimi on näköjää Aleksi Kaunisvesi” istuudun takaisin pöydän ääreen ja alan kaivamaan someja. “Löysin sen ig” hihkun Nikolle, joka on näköjään jo ottanut nukkuma paikan sohvaltani. “Okei mut elä ny ainakaan seuraamaan rupee ja öitä” tuo sönköttää sohvan selkänojaa vasten. “Joo öitä” tokaisen tulle ja kävelen makuuhuoneeseeni.

Herään oven kolahtaessa kiinni. Ryömin sängystäni ylös ja tuijotan suoraan ikkunasta ulos pihassa ei ole yhtään autoa tai on omani. Istun pöydän ääressä selaamassa somea. Tänään ei tarvis lähteä töihin mutta kai sitä vois pitkästä aikaa lenkillä käydä.

Kävelen samoja rappusia alas kuin eilenä tosin astetta hitaammin sillä tällä kertaa ei tarvi juosta hikipäässä töihin vaan rauhassa puistoon. Säikähdän kun tunnen kosketuksen olkapäälläni. “Aleksi Kaunisvesi rikospoliisista. Haluisin vähä keskustella lähipäivien tapahtumista. Nähtiin sut mun parin kaa tuossa parvekeella eilen ja oletetaan että kyseessä on siis sun asunto..”
________

Joo en tiiä täs on vähä alkuu. Oon legit vaa kattonu liikaa poliisi sarjoi ja sain sairaan hyvän idean tai ainaki omasta mielestä hyvän idean ni päätin sit kirjottaa tänne. Kattoo ny jääks tää ihan kesken et kuin nopee mulla loppuu motivaatio vai loppuuko ollenkaa. Ja ainii en oo sit lukenu tätä kovin hyvin et en vastaa kirjoitusvirheistä.