Love or crimes | Aleksi Kaunisvesi

2. Karkuri

Iran pov

“No mitä sä puhuit sen kaa?” paiskaisen lautaset pöytään ja käännyn katsomaan Nikoa kyllästyneenä. “No mitähän nyt poliisi kyselee” tuhahdan tuolle. Kerroin Nikolle eiliset tapahtumat ja nyt sei oikeastaan jätä mua ollenkaan rauhaa.
Eilen siis sen poliisin tai siis Aleksin pysäyttäessä mut sillä olikin astetta enemmän kysymyksiä ja se viipyi mun luona varmaan ainakin tunnin. Turhaahan tämmöinen sekoilu on kyllä mä sen tiedän. Sitten kun tää tutkinta loppuu niin en nää tota miestä enään ikinä niinhän se vaan menee. Ja kieltämättä kyllä sen tyyli ja olemus vaikutti sille, että Nikon kaks lasta ja vaimo teoria pitää paikkaansa. Tai noh ei sillä sormusta ollut mutta ei sillä niin väliä. “Mä tuun sun luo!” tuijotan tuota kyllästynyt ilme kasvoilla varmaan kymmenennettä kertaa tänään mutta ei voi mitään eipä mulla hirveemmin muitakaan kavereita ole. “Okei.. okei” nyökyttelen Nikolle ja suljen ravintolan oven perässä. 

“Meijän pitää selvittää missä se asuu, niin pystyt tavallaan vahingossa törmäämään siihen”. “Siis siihen nähden, että sä olet 23-vuotias mies, niin käyttäydyt kuin 14-vuotias teinityttö” nauran tuolle. “Noh jää sä tänne stalkkaamaan aikuista miestä niin mä lähen juoksee tän mun pään tyhjäks” huudan tuolle ja pamautan ulko-oven kiinni.

Tungen kuulokkeet päähän ja kävelen nopein askelein lähi puistolle. Talven vuoksi en ole juossut varmaan puoleen vuoteen mutta nyt kun ulkona näkyy muutakin kuin lunta tätä voisi taas harkita enemmän.

Säikähdän ajatuksistani, kun jalkoihini juoksee pieni mäyräkoiran pentu. Katselen hetken ympärilleni enkä huomaa puistossa minun ja tuon koiran lisäksi yhtään ketään. Katselen hetken tuota läähättävää pentua, kunnes kyykistyn sen viereen.

Olen istunut varmaan puoltoista tuntia koira sylissäni puistossa. Nostan pienen hauvan paremmin syliini ja lähden kävelemään kotiin. Kyllä tälle jostain pitäisi omistaja löytyä.

“IRA MIKÄ VITTU TÄMÄ ON!” hajoan täysin eteisen lattialle. Päästin äsken tuon koiran sylistäni ja se ilmeisesti löysi itsensä jo Nikon luokse. “En mä tiedä se juos mua vastaa siinä lähi puistossa eikä sitä kukaan tullu ettimään nii toin tänne, ku yöllä on pakkasta” selitän Nikolle tuon rapsutellessa tuota koiraa. “Sille pitää keksiä nimi!” Niko lähes huutaa minulle istuessani pöydän ääreen. “Okei no se kulkee tästä eteenpäin nimellä Karkuri” mutisen tuolle samalla googlaten, minne vien tämän kyseisen Karkurin huomenna. “Juu käyhän se. Mä muuten löysin siitä sun Aleksista vähän kaikkea” käännyn katsomaan Nikoa hiljaa yrittäen ilmeellä kertoa, että jatkaisi tuota lausetta vielä enemmän. “Se on 25-vuotias ja asuu ihan siinä sen puiston lähellä. Sillä ei ilmeisesti oo lapsia tai kumppania ja se on toiminu Helsingissä rikospoliisina 3 vuotta vanhemmat sillä asuu Vihdissä mut ilmeisesti se ei ole siellä syntynyt” yritän saada varovasti suutani kiinni, joka ammottaa varmaan kokonaan auki äskeisen järkytyksen jäljiltä. “Siis mitä helvettiä Niko!” sihahdan tuolle järkytykseni jälkeen.

Lasken koiran maahan kannettuani sen jälleen kerran portaat ylös. Siitä on nyt ehkä viikko, kun tämän löysin. Sillon ne teki poliisissa ilmotuksen tästä, jonka avulla yritetään löytää omistajaa. Mulle ilmeisesti ilmotetaan sitten kun omistaja on löytynyt, jos on. Siihen asti Karkuri asuu mun luona koska itse koiralla ei ollut silleen mitään hätää.

Niko on ravannut varmaan joka toinen päivä täällä väittäen, että haluaa nähdä sen poliisin itse epäilen, että hän haluaa vain rapsutella tuota nakkia. Aleksista puheenollen sitä tai Lindaa ei ole näkynyt pitkään aikaan. Toisaalta mitä mä tässä olen rikospoliiseista lukenut, niin ne kävi täällä yllättävän monta kertaa verrattuna moniin muihin tapauksiin. Rikostutkijoita täällä on sitten pyörinyt sitäkin enemmän. Ei mulla mitään salattavaa ole mutta välillä ahdistaa kyllä astua ovesta ulos, kun joka kulmalla on poliiseja. Ehkä tää kohta rauhoittuisi.

Nouse sohvalta, kun huomaan puhelimeni soivan. Katson tuntematonta numeroa hetken epäilevästi mutta vastaan silti asiallisesti ihan vain Karkurin takia. “Hei meijän porukassa tunnistettiin kyseinen koira. Olisiko sulle mahdollista, jos sitä tultaisiin tässä jossain kahden tunnin sisään hakemaan?” katson hauvaa haikeana ja vastaan myönteisesti, jolloin poliisi pyytää vielä osoitteeni uudelleen ja lopettaa puhelun. Istun lattialle Karkurin viereen ja rapsuttelen sitä mahasta en haluaisi luopua hauvasta siitä on tullut ystäväni.

Nappaan viski pullonlasikaapista ja lasken sen pöydän reunalle. Tiedän tämä ei olisi viisasta kun Karkuria tullaan hakemaan kohta puolin. Tästä on vaan lähiaikoina tunnut tapa. En mä siitä kenellekkään kerro mutta oon ruvennut vaan piilottamaan surua ja isoja ajatuksia noh yleensä viinalla tänään vuorossa on viskiä. Istuudun pöydän ääreen napaten puhtaan lasin samalla kaapista. Tuijotan hetken tyhjää lasia, jonka jälkeen nappaan huikan suoraan pullon suusta. Hörpyn jälkeen otan toisen kolmannen ja niin edelleen. Viskin mausta en tykkää juuri yhtään mutta tässä kohtaa kävisi mikä tahansa haluan vain sen julmetun miehen ajatuksistani pois.

Hypähdän varmaan ainakin puolimetriä ilmaan, kun kuulen ovikellon soivan. Vilkaisen nopeasti kelloa ja huomaan sen olevan lähemmäs puoli yksi siis yöllä. Hädissään lasken pullon kädestä ja nousen seisomaan joutuen kumminkin ottamaan tukea pöydän kulmasta. Humala se on pienikin humala. Avaan oven varovasti yrittäen esittää selvinpäin olevaa. Käännän katseen pois ennen kuin ovi aukeaa kunnolla. Tunnen vain, kuinka henkilö vieressäni kyykistyy lattian tasolle todennäköisesti koiran luo. “Voi Rilla rakas mulla on ollut ikävä” räväytän silmät auki samalla sekunnilla, kun kuulen tuon äänen. Tunnistan sen, vaikka unissaan. Tai oikeastaan kuulen sen aikausein unissani niissä erikoisissa unissa, joiden vuoksi olen menettänyt useita yö unia. Ravistan päätäni nopeasti varmistaakseni, että se on tosiaan juuri hän ja ehkä myös osaksi siksi että saan nämä ajatukset unista pois. Tuo mies nousee eteeni seisomaan koira sylissä ja vetää toisella kädellä ulko-oven kiinni. Kyllä se on Aleksi tää on just mun tuuria, kun ehkä 10 minuuttia sitten yritin ryypätä tuota miestä pois ajatuksistani.

________________

Näit nyt tulee tälleen tosi pitkillä väleillä ku joudun ain tapella mun koneen kaa nii menee hermo.