Tää rakkaus ei lopu koskaan

Luku 2

~ Jere Siivikko ~
"Nyt sit oot seuraavan kerran varovainen, ettet lyö päätäs. Puhdistat tuota haavaa nyt aamuin illoin ja jos ei meinaa parantua niin tuut sitten takas" tuo kertoo, minä vain katson tuota upeaa naista. "Saanko sun numeron?" kysyn humaltuneena. "Noni Jere rakas me lähetään kotiin ja nukut pääs selväksi" Jani hymähtää ja auttaa housut jalkaani takaisin. "eIkU mÄ jÄäN tÄhÄn" Käyn makaamaan tutkimuspöydälle. "Jere etkä jää ku omaan sänkyyn lähetään" hän toteaa. "Me voidaan soittaa teille taksi" tuo nainen sanoo ja katsoo meitä. "Kiitos tosi paljon" Jani sanoo tuolle naiselle. "äLä IsKe SiTä, Se On MuN nAiNeN" soperran humaltuneena.

"Sori Jeren käyttäytyminen se on juonu liikaa sil on aina vähän hassuja juttuja" Tuo naurahtaa. "Ei se haittaa te ootte kiva piristys tähän iltaan" tuo nainen hymyilee ja auttaa minut ylös. Kiitän tuota ja annan numeroni. Jani nappaa käsivarrestani kiinni. "Sit lähetään kotiin nukkuu, jäänkö yöks?" Hän kysyy. Nyökyttelen vain ja katson tuota naista. Huomaan hänen nimikylttinsä. Y/n. Hymyilen itsekseni ja lähden kävelemään pois huoneesta. "Jere nyt perkele ootat, sä oot liian sekasin" Jani toteaa ja nappaa minusta kiinni. "äLäÄäÄ" huokaisen tuohtuneena.
"Kylläpäs, Jere oikeesti et sä voi lähtee tollee ku kuitenki oot nenälläs tuolla maassa uusiks" Hän naurahtaa.

————

"NjAaH eN oLeE" totean tuolle ja kävelen. Jani tulee perässäni ja nappaa minusta kiinni etten kaadu tai karkaa uudelleen. Katselen maisemia samalla. "MeNnÄäNkÖ mÄkKäRiN kAuTtA?" kysyn tuolta.
"Voidaan me mennä, mä maksan" tuo hymyilee ja kävelee mäkkärille. "sE nAiNeN oLi KaUnIs" huokaisen onnellisena. "Mä tiedän, mut mitä jos se onki varattu?" Hän vastaa minulle. "Ei Se Oo" Hymähdän. Pääsimme mäkkäriin, tilaamme ruuat ja odotamme pöydässä. "MuA nUkUtTaA" mumisen kättäni vasten. "Ihan pian pääset nukkumaan" tuo kertoo, nyökkään ja haukottelen melkein kokoajan.
"Lupaa että et juo ittees täysin humalaan kun en haluis löytää sua taas puskasta, onhan sulla puhelin ja avaimet tallessa" Jani kysyy ja katsoo minua. Nyökkään.

Pääsemme vihdoin ja viimein kotiin, avaan ovea ja riuhdon oven auki. Jani naurahtaa ja pitää ovea auki.
Menen sisälle kunnes horjahdan, mutta otan seinästä tukea. "HaLuaAkOhAn MuA kUkAaN?" kysyn Janilta surullisena. "Tottakai haluaa höpsö, sä oot oikeesti hyvännäkönen ja tyylikäs" Jani hymyilee ja auttaa minulta takin sekä kengät pois. Kävelen sohvalle ja alan syödä ruokiani. Jani tulee viereeni ja syö myös.
"eLäMä On AiKa TyLsÄä" mumisen ruoka suussa. "Niin on mut mä lupaan sulle että sun elämä on kohta ihan parasta" hän toteaa ja syö. Nyökkään vain ja jatkan syömistä. Syönnin jälkeen menen nukkumaan.

————

~ Y/n ~
Sain hoidettua kaikki potilaat, menin syömään luonastani taukotilaan. "Iltaa, mites sun alku ilta meni?" työkaverini Henni kysyy. "Ihan normaalisti eipä siinä kauheesti mitää kummallista käyny paitsi joku tajuttoman komee mies tuli kaverinsa kanssa, se mies oli satuttanu jalan ku oli hurmoksessa" naurahdan ja syön ruokaani. "Oliks se kui komee??" Henni kiinnostui ja huomaa minussa ihastumisen merkkejä. "No siiis sil oli vaaleet ihanat hiukset, söpöt silmät, sen hymy on ihana ja sen nimi tais olla Jere" kerron tuolle. "Uuu kuulostaa aika hyvältä mies ehdokkaalta." Henni vitsailee. "Älä nyt, mul on Mikael" nauran ja juon veden. "Heii mut sähän voit silti ottaa sen Jeren" Henni kikattaa.

"Henni toi on ihan vitun huono idea, Mikael tappais mut" katson Henniä tosissani. "Äläs nyt ei se vois koskaan tehä sulle semmosta" Henni vastaa. "Sä et tunne sitä, se on oikeesti ihan vitun vihanen jos sen suututtaa" huokaan syvään. "No jooo mut ei se oo varmasti semmonen joka nirhaa mut" Henni toteaa. "Henni anna olla oikeesti" nousen ja vien tiskit koneeseen. Lähden työhuoneeseen kunnes törmään työpariini Eliakseen. "Hei! onks kaikki okei?" hän kysyy. "Joo on tottakai, vähän vaan väsyttää mut ei muuta" hymähdän ja menen työhuoneeseen kirjaamaan potilaat ja jään miettimään Jereä. Huokaan syvään.

————

Katson paperilla olevaa numeroa, laitan sen ylös puhelimeeni. Laitan kapistuksen taskuuni ja jatkan töitä. Oveeni koputetaan pian. "Peremmälle vaan" käännyn ovelle ja pian se avataan. Katson miestä. "Sori et tulin vielä häiritsee mut oothan sä nyt ihan varma ettei sulla oo mikään?" Elias kysyy. "Oon varma mut voitko nyt mun antaa olla rauhassa mä en haluis nyt ylimääräsiä kyseleen" tuhahdan hieman vihaisena. Menen taukotilaan lepäämään ja nukahdan saman tien. Herään tunnin päästä kun hälytys alkaa soida. Nousen pystyyn ja lähden pääoville, ambulanssi saapuu paikalle, ottaa potilaan pois kyydistä ja lähdemme viemään tuota sisälle. "Potilas ollut kotona tajuttomana, ei reagoi mihinkään" ensihoitaja kertoilee.

"Potilaan puoliso epäilee, että on ottanut kasan lääkkeitä" Toinen kertoo. Nyökkään. "Viedään suoraan vatsahuuhteluun ja katsotaan sitten tilannetta" Elias toteaa. Jään puhuttamaan potilaan omaista. "Kauan hän on ollut tuossa tilassa?" katson tuota. "Muutaman tunnin en mä tiedä, tulin töistä ja sit se vaan oli maassa" hän kertoo. "Onko hänellä taustalla jotain perus sairauksia tai muuta vastaavaa?" kysyn. "Ei mun tietääkseni tai on sillä jotain mielenterveyden kanssa mutta ei muuta" puoliso kertoo ja istuu alas. "Me tullaan sit kertoo tilanne" hymähdän ja lähden huoneeseen missä potilas on. "Mikä tilanne?" katson noita. "Kriittinen lääkkeitä on aivan kauheesti en usko että selvii" Elias toteaa.

••••••••••••••
Tässä olis teille taas yhden luvun verran lukemista, oon pahoillani etten oo hyvä kirjottaa. Koitan kuitenkin parhaani :)